Joel Hallikainen: Tuli joka tuli

Television dokumentissa seurattiin, kun pariskunta odotti ensimmäistä lastaan. Hieno tositarina. He nauroivat ja itkivät. Olivat jännittyneitä ja onnellisia. Monesta huomasi että lapsi oli odotettu ensimmäinen. Epätietoisuus tulevasta leijui kaikessa. Ikuisuus oli läsnä kuin varkain. Isovanhemmat taustalla elivät omaa odotustaan. Ohjelma piti otteessaan kulkien kohti huippuaan täyttyäkseen lapsen syntymässä. Dokumentin kaari oli loistava. Loppu oli huikea. Se onnistui sittenkin.

Vanhemmat pitivät elämää yllä, kuin tulta leirillä. Tuli ei ollut heidän vaikka se oli heissä. Se näkyi epävarmoina epätoivon hetkinä. Kuinka meidän käy? Pysyykö liekki yllä vai sammuuko se? Tuleeko sade? Eihän tikut vain kastu? Riittääkö puut? Kaiken pitää olla suojassa kaiken varalta, ettei elämän tuli vain pääse sammumaan.

Mistä se tuli se tuli, joka tuli ?

Kysymys keitä me olemme ja mistä tulemme käväisi mielessäni tuon tuosta. Me ihmiset ylläpidämme elämää ja erehdymme usein luulemaan, että se on meidän luomaamme. Tosi asiassa minussa, eikä minulla ole mitään, jonka olisin itse luonut. Kaiken olen saanut toisaalta. Kaikki on asennettu sisään jo ikuisuus sitten. Minä olen vain takkapuuna leirinuotiolla jonka tulta pidän yllä.

Happi on hajuton ja mauton. Sen huomaa vasta, kun se puuttuu. Monet elämän asiat ovat samoin. Happi on armo, jonka olen saanut Jumalalta elämässä. Tuli ei pala ilman happea, siksi armo on kaikki.

Elämän liekki palaa, jos pidän puut ja tikut kuivina. Kuivina ne pysyvät jollen erehdy luulemaan, että ne ovat minun luomiani. Kuoleman edessä itken neuvottomuuttani. Eikö kukaan tai mikään voisi antaa tulen vielä palaa? Huudan happea liekkeihin ja vaadin lisää aikaa. Katson rakkaitani, jotka ovat lähelläni.

Lapsissani ja ystävissäni on tuli, joka omaani yhdistämällä voi kasvaa huikeaan mittaan. Kuinka suureksi ja korkealle sen liekit voivatkaan nousta?

Elämän liekki roihuaa rakkaudella, joka on kätketty siihen ytimeen, josta jokainen meistä on tullut. Tuo ydin kantoi television dokumenttia sen huikeaan loppuun. Uuden tulenkantajan syntymään. Siinä loistivat Jumalan kasvot.

Minä luulen, että Jumala toivottaa tulenkantajille hyvää päivää, tänäänkin.

Siitä se tuli, se tuli!

Joel Hallikainen