Ihmisen näkökulmasta Jumalan käsittämättömässä armossa ei ole mitään tolkkua.
Keskiviikko 22. toukokuuta. Nimipäivää viettää Hemminki, Hemmo, Hemming

Jumala ei ole suvaitsevainen


Tiesitkö, että Raamatussa mainitaan sana suvaitsevaisuus ainoastaan neljä kertaa? Jumalan yhteydessä suvaitsevaisuus mainitaan ainoastaan kahdesti (2. Moos. 34:14 ja 2. Aik. 19:7), tällöinkin kielteisessä muodossa: Jumala ei suvaitse. Ihmisiä kehotetaan suvaitsevaisuuteen vain kerran. (2. Kor.12:20).

 

(Sana 6.12.2007)

 

Suvaitsevaisuus on muotisana tämän päivän keskustelussa. Ihmisten tulee olla suvaitsevaisia, kirkon tulee olla suvaitsevainen, jopa Jumalasta ja Jeesuksesta tulee keskustelun tiimellyksessä suvaitsevaisia.

 

Minunkin pitäisi olla suvaitsevainen, etenkin kun kuulun itse vähemmistöryhmään. Kuitenkin juuri siitä syystä minä en ole suvaitsevainen. Minä en myöskään halua tulla suvaituksi.

 

Libanonilainen runoilija Kahlil Gibran on kirjoittanut: Suvaitsevaisuus on rakkautta, joka sairastaa ylpeyden tautia.

 

Minä olen samaa mieltä hänen kanssaan. Miksi minun tulisi anella joltakulta suvaitsevaisuutta? Enkö minä silloin tunnustaisi tarpeeni tulla määritellyksi hänen kauttaan? Me emme olisi tasaveroisia, vaan toinen ihminen olisi asemassa, jossa hän voi päättää, onko minulla oikeus olla minä.

 

Suvaitsevaisuus on yksipuolista ja kohdistuu aina vähemmistöihin. Miten minun tulisi reagoida, kun joku kertoo suvaitsevansa ulkomaalaisia Suomessa? Voinko vastata, että minä suvaitsen suomalaisia?

 

Suvaitsevaisuutta käytetään usein synonyyminä välinpitämättömyydelle. Muut voivat tehdä mitä lystäävät. Minun ei tarvitse puuttua mihinkään, eikä kukaan saa puuttua minun tekemisiini. Suvaitsevaisuuden taakse voi piiloutua. Se etäännyttää toisista ihmisistä. Suvaitsevaisen ei tarvitse altistua keskustelulle, eikä kohdata toista ihmistä. Tämä ei ole Jumalan tapa toimia. Hän tulee vierelle, neuvoo ja ohjaa. Hän puuttuu vääryyteen.

 

Puhuttaessa suvaitsevaisuudesta on hyvä erottaa toisistaan ihmiset ja heidän tekonsa. Tekoja voi suvaita tai olla suvaitsematta. Ihmisiä ei. Mikään ei ole niin loukkaavaa, kuin jos joku sanoo suvaitsevansa minut ihmisenä. Ihmistä voi vain rakastaa.

 

Raamatussa ei sanota: Jumala on suvainnut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa. Raamatussa ei myöskään sanota: suvaitse lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi. Ainoastaan rakkaus saa toimimaan, silloinkin kun se vaatii asettumista alttiiksi kivulle.

 

Rakkaus on kiinnostunut kohteestaan. Rakkaus asettuu rinnalle. Rakkaus ei etsi oikoteitä. Jumala ei ole suvaitsevainen. Jumala on rakkaus.

 

 

Hanna Mithiku

 

Kirjoittaja on ihmettelijä, kyselijä ja kyseenalaistaja, joka opiskelee kehitysmaatutkimusta ja teologiaa Helsingin yliopistossa.



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin