Katse köyhyyden läpi

Afrikassa tavatessani aliravittuja ja heikosti puettuja ihmisiä olen aina nähnyt heidät köyhinä. Vasta pitempi yhteinen työskentely, keskustelu ja yhteinen tekeminen on saanut minut kurkistamaan köyhyyden läpi. Nopea vilkaisu maastoauton ikkunasta, hätäinen tervehdys tai yksisuuntainen viestintä minulta heille on tukahduttanut aiemmat mahdollisuudet kohdata.

Keski-Afrikassa, Ruandan Ruhengerissa, pääsin uudestaan vierailulle maanviljelysosuuskunnan ystävällisen puheenjohtajan perheeseen. Lapset ja eläimet asuivat samassa katoksessa, ympäristö oli vaatimaton ja aliravitut lapset pölyisiä.

Pidemmän keskustelun jälkeen osasin huomata koko pihapiiriin kerääntyneen kylänväen vastuullisuutta, näin isän kantavan hellästi tytärtään ja lasten iloitsevan narupalloleikistä. Arjen ahdingon keskellä näin rikkautta, hyväntuulisuutta ja yhteisyyttä.  

Köyhyys on konstruktio. Tavatessani köyhäksi määrittelemiäni ihmisiä olen kiinnittänyt huomiota vaatimattomaan aineelliseen elintasoon sekä informaation ja kommunikaatioyhteyksien puuttumiseen. Olen etsinyt merkkejä asioista, jotka ovat tärkeitä omassa maailmassani. Etsimällä rahaa ja riittäviä pöydän antimia, tietoa ja sähköjohtoja olen katsonut tapaamieni ihmisten ohi.

Nälkä, kuivuus ja taudit ovat tosiasia, jota elämän laatu ei selitä pois Ruhengerista. Maailmalla on niiden hoitamiseen välineet ja voimavarat. Kehitysrahat, investoinnit ja taloudellinen kasvu ovat siksi tarpeen. Silti hyvinvointi ja ihmisarvoinen elämä on enemmän. Sen Ruhengerin ilmapiiri, sosiaaliset suhteet ja yhteisöllinen integriteetti voivat varmistaa.

Useat tapaamani afrikkalaiset ovat kysyneet, miten he voisivat olla meille avuksi. He ovat kuulleet ongelmistamme. Kiireestä, masennuksesta ja yksinäisyydestä. He ovat kurkistaneet meidän rikkauteemme ja nähneet sen läpi.

Pauliina Arola 

Kirjoittaja on Crisis Management Initiative ry:n toiminnanjohtaja.