Kenen rakas?

Olen etsinyt Jumalaa kiihkeästi. Olen koputellut ovia ja kysellyt, missä hän on.

Joskus salaa yksin olen itkenyt risaisuuttani. Jumala, oletko sinä olemassa?

Lapsena leikimme piiloleikkiä. Olin piilossa verhon takana, tuskin viisivuotias, pieni poika. Hytisin jännityksestä, löydetäänkö minut?

Askeleet kuuluivat yhä selvemmin, ja sitten joku vetäisi verhon auki. Huikea tunne tulla löydetyksi ja olla olemassa. Mahan pohjaa huimasi ja kutitti. Piiloleikki oli leikeistä paras, ylivoimaisesti. Muistatko?

Muistan ollessani hyvin pieni, kun äiti piti minua sylissään, kutitti ja kyseli: kenen rakas, kenen rakas? Muistan, kuinka hyvältä tuntui olla rakastettu ja olemassa. Nauratti ja vatsanpohjaa kutitti. Tuo tunne on kantanut tähän päivään, vaikka siitä on aikaa neljäkymmentä vuotta.

Jos on saanut elämässään rakkautta ilman ehtoja, edes yhden sekunnin, sitä ei koskaan unohda. Ja vaikka unohtaisi, iho muistaa.

Rakkaus näytti kasvonsa leikissä, kun verho vetäistiin auki tai kun äiti kutitti. Vatsanpohjaa huimasi, kun tunsi olevansa olemassa. Tämän huikean tunteen on kokenut jokainen ihminen. Tunne olla olemassa löytyy lapsuuden leikeistä, siis aika läheltä. Muistatko, miltä tuntui olla piilossa ja vain odottaa, että sinut löydetään?

Eräänä päivänä nykyisessä kodissamme istui ruokailemassa muiden mukana eräs nuorimies. Hänen 44-numeroiset tennarinsa olivat poikittain eteisen lattialla. Pihalla seisoi ruostunut auton rämä. Tyttäreni oli jännittynyt ja salaa olimme me kaikki. Poikaystäväkokelas oli tuotu näytille ja istui nyt pyhällä paikalla keittiömme pöydän ääressä.

Siinä nuorimies mätti perunaa poskeensa, yhtenä meistä. Vatsanpohjaa huimasi, kun ajattelin, mistä vaimoni kanssa kaksin aloitimme 25 vuotta sitten. Meillä ei ollut kuin pärekori, pari kuppia ja toisemme. Nyt pöytä oli täynnä kaikkea. Meitä oli kahdeksan.

Aivan kuin olisi tullut löydetyksi, ihmeellistä saada olla olemassa. Minut löydettiin keittiön pöydän äärestä. Verho kiskaistiin auki. Olin taas hetken pieni poika. Vatsanpohjaa huimasi ja aivan kuin joku sanoisi: kenen rakas, kenen rakas!

Jumalalle löydettäväksi näyttää kelpaavan tällainen risainenkin.

Joel Hallikainen

Kirjoittaja on lauluntekjijä ja laulaja.

www.joelhallikainen.com