EFS:n johtaja Stefan Holmström ilmoitti irrottautumisen syyksi, että Ruotsin kirkko on muuttanut tapaa puhua ulkomaisesta työstään. Holmströmin mukaan EFS haluaa, että sillä on edelleen lähetystyöntekijöitä.
Taustalla on kehitys, jonka myötä 20 vuodessa Ruotsin kirkon lähetettyjen työntekijöiden määrä on laskenut 200:sta 45:een. Heistäkin vain 15 työskenteli lähetystyöntekijänä. Tehtävä poistuu kirkon sanastosta.
Kirkolle tämä on luultavasti helpotus – onhan rahan lähettäminen siistimpää kuin ihmisten. Mikä tärkeintä, lähetystyöntekijän tehtävän häivyttäminen poistaa moniarvoista kansankotia loukkaavan piirteen kirkon sanomassa ja tehtävässä. EFS siis päätti lyödä köyden poikki ennen kuin uppoava laiva veti pelastusveneenkin mukanaan.
Suomessa on viime vuosina yhden toimijan mallia ajettu kirkon lähetysrakenteeksi kuin käärmettä pulloon. Mallista muualta saadut kokemukset kuten vapaaehtoistyön väheneminen, lähettimäärän lasku ja kirkottomille alueille siirtymisen vaikeutuminen eivät ole intoa ja toimeliaisuutta lannistaneet.
Kirkollemme on nyt valmistunut lähetysstrategia, joka pitää usean toimijan mallia voimavarana. Jatkossa ratkaisee, pyritäänkö voimavaroja sitomaan vai kokoamaan.
Sitomista on usean toimijan mallin näkeminen vain välivaiheena, samoin kuin se, että lähetysjärjestöjen edustajilla ei ole päätösvaltaa ylimmässä päättävässä elimessä, kirkon lähetystyön toimikunnassa.
Kokoamiseen puolestaan viittaa strategian mainio visio 2015: Lähetystyöhön osoitetut henkilö- ja talousresurssit ovat lisääntyneet ja niitä on suunnattu alueille, joissa on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja. Jälkimmäinen houkuttelee intomieliseen yhteistyöhön, edellinen köyden katkaisuun sopivan teräaseen hallussapitoon.
Strategiassa ehdotetaan, että lähetystyöstä vastaavien hiippakuntasihteerien palkat katetaan jatkossa Kirkon keskusrahastosta. Näin tarjotaan tilaisuutta osoittaa, että sitomisen sijasta halutaan lisätä resursseja.
Usean toimijan mallia on moitittu hallinnon päällekkäisyydestä. Holmströmin mukaan EFS säästää vuosittain noin miljoona kruunua kirkkolähetykselle maksettaviin hallintomenoihin verrattuna palkkaamalla oman lähetyssihteerin ja pari toimistohenkilöä. Sellaista päällekkäisyyttä.
Pekka Mäkipää