- Ihmiset
- Raamattu
- Artikkelit
- Pääkirjoitukset
- Toimitukselta
- Uutiset
- Kolumnit
- Anteeksi vaan, mutta Turku?
- Arkkipiispaa kyydissä
- Vaihdetaan vapaalle
- Kadonneen aarteen metsästystä
- Piru vie
- Kun rakkaus tappaa
- Hyvä paha sisu
- Facebook-seurakunta
- Paavi, järki ja pyhäkoululapset
- Sanasta ihmistä
- Elämänviiva
- Syvyydestä vai hyvyydestä?
- Muurit murrettava
- Suuri on suolan salaisuus
- Eteenpäin, sanoi mummo
- Kurjan belgialaisen tunnustus
- Onko isällä virkaa
- Miesten maailmassa
- Kokoamista ja sitomista
- Kotimuistutus
- Bryssel ja Bhutan
- Silmien tasolta
- Silakoita ja lihapullia
- Kohti tulevaa
- Kristityn metamorfoosi
- Ei mitään uutta auringon alla
- Meitä katsellaan
- ”Kun saapuu syys…”
- Oletko onnellinen?
- Hanki silmälasit!
- Sisäisen pikkupojan selviytymisopas
- Helsingin kesä
- Vapaata ajattelua
- Oikealla tiellä
- Mullan alle
- Kriittisyys on hyve
- Toivon naisia
- ”Sen kaupungin parhaaksi…”
- Kärsimyksestä
- Korkein hyvä
- Rolling Stones
- Pääsiäisen paradoksi
- Vuoden kiertoa
- Primitiivireaktio
- Lapsia ja aikuisia
- Aamupalalla Washingtonissa
- Miehistä mittaa
- Monumentaalista rokkenrollia
- Kahden tason yhteys
- Minne vuodet ovat menneet?
- Yksinäinen pelastaja ei kauan jaksa
- Yllättävää sivistystä
- Sana ankkurina
- Lahjalle arvo
- Nyt sytytämme kynttilän
- Siilillekin selvää
- Olen rakastunut !
- Kannettu lapsi kantaa
- Erehdysten jäljillä
- Persoona
- Idiootti
- Kirkon Suuri Seikkailu
- Herätys – Väckning!
- Ärsyttää
- Brahmsista ja rusinoista
- Salatut kansiot
- Korjausmies
- Ystäväni muistolle
- Sukupolvet sovussa
- Vapauden tielle
- Tajuttoman viisas
- Miten lukea?
- Tässähän tämä
- Ainoalaatuinen suhde
- Siellä jossakin…
- Ulkopuolella
- Toivo korreloi rehellisyyden kanssa
- Oleellisesti jotain ihan muuta
- Salasanat ja tunnusluvut
- Se parempi rakkaus
- Naisena tässä ajassa
- Vanhanaikaisesti pyhää
- Taksimiehen geometriaa
- Isä meidän
- Viisaan sydämen metsästys
- Helppokäyttöinen digiboksi
- Portille saakka
- Hyvässä seurassa
- Orpojen kaupunkiin
- Onko Jumalaa olemassa
- Korkeampaa matematiikkaa
- Insinööri hymyilee
- Yksi maa ylitse muiden
- Onnen jos löytäisin
- Nautiskelijan vapaus
- Suvaitsevaisuuden vaikea laji
- No onkos tullut kesä…
- Ne siellä kirkon johdossa
- Armon vuonna 2008
- Varovainen uuden vuoden lupaus
- Happy End
- Tahdon, että olet!
- Perinnejuhla
- Posi on!
- Jumala ei ole suvaitsevainen
- Suurella vai pienellä näyttämöllä?
- Toivo
- Kertomus väkivallasta
- Uni kuolleesta äidistä
- ”Ubuntu”
- Kolme versoa
- Särkyneen suudelma
- Leena Huima: Jumalanviljaa
- Pekka Maaranen: Vihollinen vuoteessani
- Hanna Mithiku: Katse suunnattuna liian kauas
- Maija Nyman: Kuka tai mikä?
- Rakkautta etsimässä
- Hyvä kirja
- Luuvitonen
- Minun mielestäni
- Sitä on liikkeellä
- Risti ja riita
- Nauru elämälle ja kuolemalle
- Apostolin kyydissä
- Hyvä hyvä
- Ruth Graham - In Memoriam
- Järki ja tunteet
- Aika möreä ääni
- Pekka Maaranen: Sepäksi syntyneitä
- Sitoutunut, mutta kahlitsematon
- Maija Nyman: Yhteispeliä kesämökillä
- Joel Hallikainen: Miksi?
- Leena Huima: Huomenta, virtuaali-Ansip
- Murphyn lakiko?
- Kutsuttu elämään
- Vaikuttajat ja minä
- Jumalan valtakunnan asiaa
- Vihainen kirje piispoille
- Sapporo
- Häpeämätön
- Maija Nyman: Se tempo, se tempo
- Aplodit elämälle!
- Terveisiä Tekoan takametsiin
- Surun pyyhin silmistäsi
- Suhteellinen totuus
- Perässä tullaan
- Joel Hallikainen: Tuli joka tuli
- Parempi kuin nolla
- Sa(u)nasotaa
- Vielä kun elämme
- Joulukirja muistaa
- Joel Hallikainen: Peili ja pyhä
- Siunattu internet
- Anna-Mari Kaskinen: Vaalit in memoriam
- Maija Nyman: Kuka on vanha?
- Pauliina Arola: Pitkä polku rauhaan
- Pekka Maaranen: Kivun ja ilon koulussa
- Salme Blomster: Enää ei ole kiire…
- Maija Nyman: Jatkoaikaa
- Joel Hallikainen: Turva on
- Blogi vankileiriltä
- Martti Issakainen: Politiikka ja kirkko
- Maija Nyman: Elämää oppimassa
- Anna-Mari Kaskinen: Vaikuttamisen paikka
- Pekka Maaranen: Pasuunakukka
- Pauliina Arola: Vertaisuus kirkossa?
- Maija Nyman: Sykkiviä sydämiä
- Katseessa kaikki
- Päät päin seinää
- Pois Jumalan selän takaa
- Matka Charlien luo
- Kohtalomme on yhteinen
- Maailmankylän kansalaistaidot
- Vedettömässä maassa
- Kenen rakas?
- Kesäkatseita
- Joulupukki juhannusjuhlilla
- Opiskelua ööylikoolissa
- Elämysmatka
- Missä olit silloin?
- Seurakunnan maantiedettä
- Katse köyhyyden läpi
- Kevään kosketus
- Löytö keikkakassin pohjalta
- Ellei pääsiäistä olisi
- Olenko sinulle rakas?
- Kaukalokaupassa
- Yllätysvieras
- Nimi on enne
- Puhumalla asiat selviävät
- Henki kutsuu sielua kasvuun
- Paras ystäväni
- Ajassa
Korkeampaa matematiikkaa
Olemme tyttäreni kanssa sopineet, että hän tekee läksyt pian koulusta saapumisensa jälkeen. Pienen välipalatauon me pidämme, ja sitten tositoimiin. Itse käytän tuon päivittäisen hiljaisen tuokion sanomalehden lukemiseen. En kuitenkaan yleensä ehdi pääkirjoitusta pidemmälle, kun tyttäreni huoneesta kuuluu: ”Posi, tarkistaisitko nää laskut!” Minun osuuteni on sitten tarkistaa, että kaikki on oikein laskettu ja jälki siistiä. Matemaattiseen puoleen saan yleensä joka päivä antaa saman hyväksyvän lausuntoni: ”Ojalan laskuopin mukaan kaikki on oikein.” Siisteydestä joudun sentään huomauttelemaan.
(Sana 27.03.2008)
Jotain hyvin samanlaista kohtaan myös työssäni.
Sielunhoitotilanteet kuuluvat evankelistan työhön. Koska evankeliumin julistaminen on Kristuksessa toteutuneen yhden ja ainoan oikean Tien julistamista, on luonnollista, että sieluhoitoon hakeutuu ihmisiä, jotka kokevat olevansa eksyksissä tai peräti väärällä tiellä. Sielunhoitajana tehtäväni on katsoa Jumalan sanan valossa, onko todella eksytty vai epäilläänkö sitä vain. Ja yhdeksänkymmentä yhdeksänprosenttisesti ihmisen harhailut johtuvat epäuskosta. Jokin teko tai tekemättä jättäminen painaa sisimmässä niin, että Tie tuntuu olevan kateissa.
Ihmisjärki käyttää tuota Ojalan laskuoppia. Sen mukaan yksi plus yksi on kaksi. Jumala taas käyttää korkeampaa matematiikkaa. Uuden liiton matematiikka antaakin samaisesta laskutehtävästä eri tuloksen. Sen mukaan esimerkiksi laki plus evankeliumi on Jeesus, eli yksi. Ja vieläkin hämmästyttävämpiä summia Jumalan yhteenlaskut tuottavat: Viisaus plus vanhurskaus plus pyhitys plus lunastus kun on Ojalan mukaan neljä, mutta Jumalan yhtälöissä vain yksi, eli tuo samainen Jeesus.
Ihmisen langenneelle luonnolle Jumalan matematiikka on hullutusta. Siksi Jumala onkin antanut käyttöömme oman pääkirjoituksensa, Raamatun ja opettajaksemme Henkensä, jolla on hallussaan koko Totuus. Häntä me tarvitsemmekin, sillä oppimisaikaa on vain tämän ajallisen elämän verran. Ehtoja ei voi saada, koska niitä ei ole, eikä tuplatakaan voi.
Pyhä Henki avaa kirjoitusten kautta yhtälön, jota silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, eikä kukaan ihminen ole voinut sydämessään edes aavistaa. Lopputulos on kaikille Jumalaa rakastaville sama. Se on myös Korkeamman matematiikan pääväittämä: Hän on totisesti Ylösnoussut!
Oikeinmerkkinään Jumala käyttää ristiä.
Pekka Maaranen
Kirjoittaja on Ruokolahdella asuva evankelista ja vapaa kirjoittaja.
