Ihmisen näkökulmasta Jumalan käsittämättömässä armossa ei ole mitään tolkkua.
Lauantai 25. toukokuuta. Nimipäivää viettää Urpo, Urban

Kriittisyys on hyve


Muutama vuosi sitten vieraili eduskunnassa Petroskoin yliopistosta joukko venäläisiä nuoria. Eräs opiskelija kysyi heti kättelyssä, kuinka monta EU-kriittistä kansanedustajaa on Suomen eduskunnassa. Hetken mietittyäni vastasin, että kaksisataa. (Sana 4.6.2009)


Kriittisyys ja olevan epäily on hyve myös EU-politiikassa. Euroopan unionin suoranainen vastustaminen on kuitenkin osoitus huonosta muistista ja historian tajun menettämisestä. Minusta on harmillista, että Suomessakin EU:n vastustajat ovat onnistuneet omimaan itselleen kriittisyyden.

Olen luonnehtinut itseäni kriittiseksi EU-intoilijaksi, sillä pidän Euroopan unionia nerokkaana keksintönä vastata uusiin haasteisiin, joihin yksikään maa ei enää yksin pysty vastaamaan.

EU on vain väline kuten kirves. Erno Paasilinnan aforismin mukaan kirveellä voi rakentaa kirkon, mutta myös vahingoittaa ihmistä. Jos EU kehittyy markkinoiden unioniksi, se vahingoittaa ihmisiä, mutta reivaamalla unionia oikeudenmukaiseen ja avoimeen suuntaan, EU:n avulla voidaan rakentaa parempaa maailmaa.

Euroopan unioni sai alkunsa toisen maailmansodan kauhuista. Miljoonat kuolleet ja hävitetyt kaupungit huusivat: ei koskaan enää sotaa.

Minun sukupolveni suurin rauhanprojekti on ollut Euroopan unionin laajentuminen. Kaikkine ongelmineenkin entisten sosialistimaiden liittyminen Eurooppa-perheeseen oli suuri rauhanprojekti.

Uusi rauhanprojekti jo odottaa päättäjiä. Olisiko Turkin jäsenyys asia, joka rakentaisi sillan kristityn Euroopan ja islamilaisen maailman välille? Projekti voi viedä vuosikymmeniä, mutta jo jäsenyysperspektiivi on muuttanut Turkkia oikeaan suuntaan.

EU- kriittisyyteen on toki aihetta. Jo EU-kieli on vieraannuttava. Lissabonin sopimuksen ympärillä kiehunut institutionaalisiin ”räteihin ja lumppuihin” keskittynyt jahkailu on etäännyttänyt kansalaisia unionista, vaikka prosessin piti tuoda unionia lähemmäksi kansalaisia.

On tunnustettava, että monet globaalimaailman tärkeät kysymykset ovat jääneet vastausta vaille. Mitä Kiinan ja Intian nousu merkitsee eurooppalaiselle mallille? Läpäiseekö pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ankaran globaalin testin? Entä demokratiavaje ja ay-oikeusvaje? Onko ylipäätään mahdollista rakentaa uuteen maailmaan demokratiaa?

Kysymyksiä on paljon, vastauksia vähän.

LIISA JAAKONSAARI

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin