Kurjan belgialaisen tunnustus

Myönsin toisinaan, että jos ihmiset eläisivät niin kuin tuo suuri ihminen opetti, maailmasta tulisi hyvä paikka elää. Ei olisi sotia. Uskoin siis saman kuin nyt. Ei Häntä voi jäljitellä. Se vaatisi yli-inhimillistä kärsivällisyyttä.

Nuoruudessani Raamattu ei ollut taivastielle ohjaava kuolleidenkirja. Sitä paitsi Uusi testamentti oli antologia, johon varhaiskristityt olivat kirjanneet toiveunensa. En uskonut ihmeisiin enkä Raamatun toimituskuntaan. Tiesin, että toimittajat olivat lisäilleet ilosanomaan ihmeet.

Erosin kirkosta myös siksi, etten ollut liittynyt siihen itse. Tämä oli mielestäni painava syy. Minua harmitti, että minut oli liitetty kirkkoon tahtoani kysymättä. Halusin vapaaksi. Asenteeni oli moderni: minun tuli löytää jumalani.

Ehkä siksi aloin opiskella kirjallisuutta ja kirjallisuusteoriaa. Ne antoivat vastauksia. Louis Althusser opetti, että kirkko ja koulu olivat ideologisia valtiokoneistoja. Näin koneistojen läpi. Ensin lapsi kastetaan kirkossa ja sitten aivopestään koulussa. Vähitellen minussa kuitenkin voimistui tunne, että mielessäni kummittelivat latteudet, joita oli toistettu jo parisataa vuotta.

Kun menin kolme vuotta sitten Tuiran seurakunnan kirkkoherranvirastoon, pastori kysyi minulta perusteluja. Sanoin jotain siihen suuntaan, että kirkko on hyvien yhteisö. Se auttaa niitä, joita maailma ei arvosta. Sellaiseen yhteisöön voisin kuulua.

Myönsin, että uskontunnustuksen kanssa oli ongelmia. Pastori ehdotti, että lukisimme sen kirkossa. Suostuin. Ajattelin, että tämä on vähintä, mitä voin tehdä, jos liityn tähän järjestöön. Luimme uskontunnustuksen ja rukoilimme.

Myöhemmin oivalsin, että oli vapauttavaa lukea itsensä kristityksi. Nyt näen, ettei kirkko ole järjestö, jonka ohjelma ymmärretään ja allekirjoitetaan. Se on ainoa lajissaan, sillä se ei ole ihmisen luomus. Jumala liittää ihmisen yhteyteensä kenenkään mielipidettä kysymättä. Tekoja ja todisteluja ei tarvita. Pieni lapsi kelpaa sellaisenaan; villikin oksa voidaan oksastaa takaisin jaloon puuhun.

Juho-Antti Tuhkanen