Käväisin kaverini kanssa pohjoisessa kalastusreissulla. Aamu- ja iltalukemisekseni valikoitui tällä kertaa Saarnaajan kirja. Yksi Saarnaajan viisaista neuvoista kehottaa meitä ottamaan Jumalan todesta jo nuoruudessa. Ennen kuin pahat ja vähemmän miellyttävät päivät tulevat.
(Sana 30.8.2007)
Reissu sinänsä onnistui oikein hyvin. Kalaakin saimme. Kuitenkin monet asiat niin minussa itsessäni kuin kaverissanikin viestittivät lihaksi Saarnaajan sanoja.
Reissujemme tukikohtana olemme pitäneet kaverini omistamaa mökkiä Utsjoen rantatörmässä. Enää mökki ei ollut pelkkä tukikohta, vaan mahdollistaja. Ne ajat ovat auttamattomasti takana, jolloin heitettiin rinkat ja kalastusvälineet selkään ja suunnattiin tunturijärville.
Nyt kun Nitrot, Marevaanit ja muut myrkyt lääkelaukussa alkavat painaa lähes yhtä paljon kuin viehepakki perhoineen, lippoineen ja vaappuineen, ei enää mentykään merta edemmäksi kalaan. Kiltisti pysyttelimme mökin läheisyydessä, josta tarpeen vaatiessa pääsi laverille vähän puhaltamaan ja selkää oikaisemaan. Tai päiväunille.
Myös avuntarve oli lisääntynyt. Tarvitsimme niin toinen toistamme kuin naapureitamme ja ystäviämme enemmän kuin aiemmin. Enää ei hypätty autoon ja ajettu kuskia vaihtamalla yhtä soittoa koko matkaa. Nyt piti yöpyä välillä, syödä ja pitää taukoja. Emme myöskään nousseet viikon aikana lainkaan tunturiin.
Saarnaajan sanat ajasta jolloin ”...pelätään mäkiä” olivat siis tulleet.
Paluumatkalla kävimme pesulla ja syömässä Sodankylässä, ystäväperheemme kodissa. Olin pysäköinyt autoni sakkopaikalle ja kävin korjaamassa asian ennen ruokapöytään asettumista. Tästä johtuen pöytäkeskustelu pyöri poliisin toiminnan ympärillä.
Meitä huvitti kun saimme kuulla, että Sodankylän järjestyspoliisin ”Mustan Maijan” rekisterinumero on LUU-5. Luuvitonen siis.
Ajatukseni palasi juomavuosiini ja siihen pelon ja kunnioituksen tunteeseen, joka aina tulvahti omatuntooni, kun poliisiauto ilmestyi näkyville.
Tämän muistelun kautta aukesivat myös Saarnaajan sanat.
Minä, joka olemukseltani kuulun ainaisiin väärinparkkeeraajiin, tarvitsen Jumalan pelon ja kunnioituksen herättäjää elämääni. Tarvitsen joka päivä sellaista ”taivaallista luuvitosta”, joka ajaa minut Jeesuksen turviin. Muuten joudun itse sovittamaan syntini ja siitä on vain yksi seuraus Pyhän Jumalan edessä.
Tuomio.
Tämä koskee jokaista ihmistä.
Pekka Maaranen
Kirjoittaja on Ruokolahdella asuva evankelista ja vapaa kirjoittaja.