Murphyn lakiko?

Tätä kirjoittaessani on maanantai. Eilen oli Hyvän Paimenen sunnuntai. Tuo päivä oli aivan kuin päätösjakso tapahtumasarjalle, josta useat ystävistänikin taipuvat syyttämään erästä Mr Murphya. Täytyy myöntää, että perusteita kyllä löytyi. Viikon sisällä nimittäin sattui yhtä ja toista epämiellyttävää.

Ensinnäkin vaimoni joutui autokolariin. Jumalan kiitos, henkilövahinkoja ei kuitenkaan sattunut. Peltiä meni, mutta sehän on vain materiaa. Viedessäni autoamme korjaamolle, sitä oli vastaanottamassa sama mies kuin viime joulukuussakin, jolloin edellisen kerran olin samalla asialla. Ruttaantunut kylkikin oli sama. Kun selitin, että kolhut olivat taas syntyneet meistä riippumatta, toisen aiheuttamana, hänkin mainitsi tuon mystisen Mr Murphyn, joka tällaiset asiat kuulemma saa aikaan.

Seuraavaksi omat toilailuni hajottivat silmälasini. Silmälasiliikkeessä kuulin jälleen maininnan tästä Mr Murphystä, jonka laki saa aikaan tällaiset onnettomuuksien sarjat.

Olin tietenkin kuullut tätä tarinaa aiemminkin, mutta lähinnä vain hymähdellyt sille.

Ajattelin itseäni lähinnä pienois-Jobina, jolta nyt otetaan vähän materiaa pois.

Seuraavaksi hajosikin sitten selkäni. Se oli vielä lauantaina niin kipeä, että kyyneleet kihosivat silmiini pienestäkin liikkeestä.

Olen aina ollut Saarijärven Paavon kanssa samaa mieltä siitä, että koettelee, vaan ei hylkää Herra.

Nyt selän kanssa itkiessä tuli jo Mr Murphy mieleen minullekin.

Herraanikin huutelin itkuni lomassa, mutta hajonneet silmälasit ja iän myötä pahentunut taittovirhe aiheuttivat sen, etten nähnyt vanhoilla lukulaseillani lukea edes Raamattua. Olin todella sokea, köyhä, alaston ja katseen kääntyessä omaan napaani, koin olevani myös Herrani hylkäämä suuri syntinen. Ansioita kun ei itsestä löytynyt. Ei itkemälläkään.

Työhuoneeni seinällä on printattuja Raamatun tekstejä. Kaksi niistä on aikanaan printattu niin isolla fontilla, että näin lukea ne vanhoillakin laseilla. Toinen oli Job:35 1-8 (lue kotiläksynä) ja toisessa taas sanottiin näin:

”Parantumaton on sinun vammasi, polttava sinun haavasi. Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi, sanoo Herra.”( Jer. 30: 12,17)

Hämmästykseni oli suuri, kun minulle luettiin tämän maanantain päivän tunnussana. Teksti oli sama.

Se oli minulle Hyvän Paimenen ääni.

Ja silloin sai Mr Murphy kyytiä.

Pekka Maaranen