Ihmisen näkökulmasta Jumalan käsittämättömässä armossa ei ole mitään tolkkua.
Keskiviikko 22. toukokuuta. Nimipäivää viettää Hemminki, Hemmo, Hemming

No onkos tullut kesä…


Tämä kuluva talvi on osoittautumassa ainakin säiden puoleen poikkeukselliseksi. Ajankohtana, jonka pitäisi perinteisesti olla keskitalven kylmintä ja lumisinta aikaa, vuorokauden keskilämpötila pysyttelee sitkeästi plusasteiden puolella. Vettä tai enintään räntää sataa päivittäin, ja ruoho vihertää.

 

(Sana 7.2.2008)

 

Siellä missä kaksi tai kolme on koolla puheet kääntyvät ennemmin tai myöhemmin säätilan päivittelyksi. Ja niin monta on mieltä kuin miestäkin. On niitä, jotka ovat hyvillään leutojen säiden tuomista säästöistä ja niitä, jotka jonnekin kauas katsoen kaipaavat vanhoja hyviä aikoja, jolloin talvet vielä olivat talvia. Havahtuessaan mietteistään tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat heristävät usein nyrkkiä EU:n suuntaan.

 

Myös eskatologit ovat ihan sananmukaisesti saaneet vettä myllyynsä. He kokevat sydäntalven lauhat säät ”taivaiden voimien järkkymisenä”. Talviurheiluväline- ja moottorikelkkakauppiaat taas kokevat saman asian markkinavoimien järkkymisenä, kun varastot pullistelevat myymättä jääneistä välineistä.

 

Olen pitänyt sääpäiväkirjaa. Sen mukaan muutos on siinä, että talvi tulee nykyään myöhemmin. Näitä pohtiessani puhelin soi. Naapurin isäntä soitti ja sanoi haluavansa näyttää minulle jotakin. Hetken kuluttua hän tuli pihallemme ja päästi muovipussista pihallemme elävän käärmeen. Otus oli luikerrellut häntä vastaan vesilammikossa heidän pihatiellään. Jäykät olivat käärmeen liikkeet, mutta elossa se oli ja kykeni etenemään. Tarhakäärme tammikuussa. Eskatologi minussa ei herännyt, mutta evankelista kylläkin.

 

Katsellessani käärmeen luikertelua tammikuisella pihallamme mieleeni nousi ajatus, että tämän ajan keskeisin hengellinen kysymys on käärmeen esittämä: ”Onko Jumala todella sanonut? ”

 

Uskon, että jos kiistelijät yhdessä alkaisivat rukoillen etsiä vastausta tuohon kysymykseen sapelinkalistelun sijasta, Herramme voisi käsittämättömässä armossaan vastata valaisemalla kirjaimen Hengellään. Silloin miekat joutaisivat taas auroiksi, ja voisimme yhdessä kyntää, muokata, kylvää ja tuottaa satoa Jumalan peltomaana.

 

Näin uskon.

 

Sillä kun hän kerran pystyy lähettämään elävän tarhakäärmeen pihallemme tammikuussa, vain siksi, että yksi hänen lapsistaan on rukoillut aihetta kolumniinsa, pystyy hän tekemään kaiken muunkin, mitä me kiitoksen kanssa rukoilemme ja anomme.

 

Ja vielä enemmänkin.

 

 

Pekka Maaranen

 

Kirjoittaja on Ruokolahdella asuva evankelista ja vapaa kirjoittaja.



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin