Onko isällä virkaa

Kulissit kaatuvat ennemmin tai myöhemmin. Harvemmin ehkä niin suoralla tavalla, jolla suomalaisen huippumenestyneen pörssiyrityksen johtajalta riisuttiin ruhtinaan viitta. Alta paljastui läheisten vuosikymmenten perhehelvetti alkoholistin ja persoonallisuushäiriöisen ”suurmiehen” taustalla. Tarina on turhankin tuttu suomalaisissa kodeissa. Kova työmies ja perheen elättäjä on saanut yhteiskunnan hyväksynnän, vaikka hän kotona olisi ollutkin läheisiään terrorisoiva tyranni. Ilmiö ei ole vieras uskovissakaan perheissä. ”Seurakunnassa enkeli, kotona perkele” -tilitys kertoo tästä karua kieltä. Ulkoisen menestyksen ja loistavan uran merkitys rapisee olemattomaksi kun jäljelle jäävät katkerat lapset ja pahoinvoiva perhe. (Sana 5.11.2009)

Perheessä kuitenkin testataan armeijaa tai pörssiyritystä paremmin jokaisen miehen todellinen johtajuus. Se ei perustu käskytykseen, alistamiseen tai vallan käyttöön, vaan johtajuus ansaitaan palvelevan rakkauden ja vastuunkantamisen kautta. Itsekeskeisen kulttuurin keskellä harva mies, tuskin enää nainenkaan, uskaltaa puhua perheestä tärkeimpänä kutsumuksenaan. Myös koko miehen rooli on ristiriitaisten paineiden ja odotusten alla, tasapainoilua macho- ja pehmomiehen välillä

Yhteiskunta toimii usein irrationaalisesti. Arkadianmäki ei ainakaan tunnu tietävän, onko isällä virkaa vai ei Yhtäältä vaaditaan isän mahdollisuutta kasvatusvastuuseen pidentämällä isyyslomaa ja toisaalta kavennetaan isän rooli pienimmillään sukusolujen luovuttajaksi. Isän puuttuminen on edelleen peruste sekä lopettaa syntymättömän lapsen elämä että aloittaa lapsettomuutta lääkitsevät hedelmöityshoidot. Avioeroissa isät käyvät loppuun saakka katkeria taisteluita lastensa tapaamisoikeudesta ja huoltajuudesta, vaikka adoptioprosessissa isän juridiset oikeudet voidaan nykyään siirtää naiselle.

Isän merkitys läsnä olevana kasvattajana on yhtä lailla tärkeää niin poikien kuin tyttöjenkin kehitykselle. Tutkimusten mukaan läheinen isä on tytön paras itsetunnon rakentaja ja pojan kehitykselle samaistumisen kautta tärkein miehisyyden pohja. Äitiydellä ja isyydellä on molemmilla oma erityisarvonsa, mutta tänä päivänä yhä harvempi lapsi pääsee nauttimaan molemmista vanhemmista. Meillä kasvaa suurin isättömien sukupolvi sitten sotavuosien.

Jumala on antanut isälle vielä erityistehtävän perheen hengellisen hyvinvoinnin huolehtijana. Sanaa harvemmin julistetaan perheen keskellä, evankeliumi pikemminkin eletään todeksi. Läheisimmät näkevät keskeneräisyytemme ja syntisyytemme, anteeksi pyydettävää ja annettavaa perheen keskellä riittää päivittäin.

Maallinen isä on voinut jättää meihin monet arvet tai hän on loistanut poissaolollaan, parhaimmillaankin hän on epätäydellinen. Ehkä juuri siksi Jeesus antoi meille kuvan Jumalasta täydellisesti rakastavana Isänä. Isä, joka tuntee lapsensa perin juurin ja kuitenkin hyväksyy heidät yhteyteensä sellaisenaan. Hän rohkaisee ja kantaa silloinkin, kun omat voimat eivät riitä. Isänpäivän evankeliumi on, että Jumala on jokaisen isänkin Isä, armahtaja ja anteeksiantaja!

Sari Essayah

Jaa

Facebook Twitter | Jaa muualla...