Parempi kuin nolla

Harjoittelija kysyi toiselta pisteen palveluhenkilöltä, miten ulkomaalaiselta vaadittava takuuraha kirjataan. Tämä toinen, nimilappunsa mukaan myyntikonsultantti, ei vastannut mitään. Katsoi vain. Ei edes kohauttanut olkapäitään. Harjoittelija tökki neuvottomana näppäimistöään kyynelet silmissä. Konsultantti viesti koko olemuksellaan, että asia ei koskettanut häntä miltään osin.

Harjoittelija viesti koko olemuksellaan, että hän oli haavoittunut ja onneton.

Pyysin harjoittelijaa kirjoittamaan laajakaistapaperit ja sanoin, että menen muualle puhelinliittymää avaamaan. Hänen kasvonsa kirkastuivat ja niille levisi hymy. Sormet tanssivat näppäimillä.

Jos harjoittelija on vähänkään samanlainen kuin minä, hän yöllä sängyssä unta saamatta yritti ratkaista arvoitusta: miksi konsultantti ei vastannut? Itse asiassa minäkin yritin. Puhelinliittymän ehtii saada seuraavallakin reissulla, mutta asia kiinnosti minua sinänsä. Sehän oli sama kysymys kuin se, jonka me kaikki niin kipeästi tunnemme: miksi Jumala ei vastaa?

Tulin kotiin. Puhelin soi. Ystävä kertoi, miten hän oli kirjoittanut tärkeitä kysymyksiä Tärkeälle Henkilölle. Kolme viikkoa oli kulunut eikä siihen ollut vastattu sanallakaan. Ystävän sielu oli verillä. Eikö Tärkeä Henkilö pitänytkään Ystävää tärkeänä?

Joka joskus on yrittänyt vaikka vain vastata kaikkiin sähköposteihin ja soittaa takaisin jokaiseen vastaamattomaan matkapuhelinnumeroon, tietää, että se on usein mahdotonta ja toivotonta.

Urakan mahdottomuus ja oma voimattomuus hävettää ja syyllistää. Seurauksena on, että ei vastaa ollenkaan. Vastausta odottavalle kuitenkin pienikin vilkutus on parempi kuin täysi tyhjyys.

Kun Job makasi paiseissaan ja sairasti koko sielullaan ja ruumiillaan sitä, että Jumala vaikeni, hänen ahdistuksensa loppui, kun Jumala lopulta tuli esiin. Jumala puhui lähinnä virtahevoista, krokotiileista ja sääilmiöistä. Hän ei edes vastannut Jobin kysymyksiin. Hän puhui ja se riitti.

On helpompaa olla vain vastaamatta. Vaikeampaa ja kipeämpää on ottaa yhteys ja sanoa, että ei ehdi tai jaksa juuri nyt.

Moni on varmaan tuskissaan ja suutuksissaankin siteerannut Jumalalle muinaista sadanpäämiestä: ”Herra, sano vain yksi sana.” Tuntuu, että jokin elonmerkki Jumalasta riittää, vaikka kuinkakin pieni.

Ihmisellekin yksi sana on parempi kuin nolla.

Leena Huima