Sepäksi syntyneitä

Tämän kevään aikana olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan hyvin kiinnostavaa kehitysoppia. Tyttäreni on nimittäin opetellut polkupyörällä ajamisen jaloa taitoa. Alku näytti kovin hankalalta. Viime kesänä opittu tukipyörien avulla tapahtuva ajotaito kun muuttui tukipyörien poistamisen myötä harhaopiksi. Pyörä ei pysynytkään enää pystyssä itsestään. Monien tuskailujen, kolhujen, vihastumisien, luovuttamisien ja itkujen jälkeen pyörä alkoi viimein taipua kuljettajansa tahtoon. Onnistuneet ajomatkat pitenivät ja kaatumiset harvenivat. Ensimmäinen ehjä kierros talomme ympäri aiheutti valtavan riemun koko perheelle. Hurrasimme, hypimme ja halailimme.

Viikossa tyttäreni ajotaito varmistui ja nyt hän vilahtelee pyöränsä kanssa milloin missäkin. Oma-aloitteisesti hän myös vaihtoi pyöränsä isommaksi ja puhuu nykyään tukipyöräajasta kuin jostakin kauan sitten tapahtuneesta.

– Muistatko iskä kun mie ajoin vielä sillä pienellä pyörällä?

On usein kuulemani kysymys. Olen vastannut vastakysymyksellä:

– Miten se tuli mahdolliseksi, että sinä nyt ajat ja vielä tuolla isommalla pyörällä?

– No, kun mie opettelin ja sit opin!

– Bingo! Siinä näet. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Asiat on suostuttava opettelemaan.

Tyttäreni ilosta loistavat kasvot kertovat, että asia on ymmärretty.

Vähän samanlaiseen kipuiluun olen törmännyt aikuisten miesten parissa. Miehille seurakunnan toimintaan osallistuminen on korkean kynnyksen takana. Etenkin, jos toiminta tapahtuu seurakunnan tiloissa. Sitkeässä tuntuu miehessä istuvan sellainen harhakäsitys, että jos tulee vaikka seurakunnan saunaan kylpemään, täytyy jo olla jotakin. Uskossa nyt vähintään. Näin rima hilataan tavoittamattomiin omassa sisimmässä.

Tässä asiassa pätevät samat säännöt kuin polkupyörällä ajamisessa.

Usko syntyy Jumalan Sanasta. Kuulemisen kautta. Ellei se siitä synny, ei se synny mistään muustakaan. Seurakunta ja sen luomat tilaisuudet ovat paikkoja, joissa puhutaan Jumalasta ja opetetaan hänen tekojensa merkitystä meille ihmisille. Seurakunnassa julistettava evankeliumi kätkee sisäänsä Jumalan voiman. Siitä usko syntyy.

Tule siis kuulolle. Tule kuulolle mies ja ihminen, sillä vanhat merkit ovat paikallaan. Niiden mukaan huudahdat ehkä piankin:

– No, kun mie opettelin ja sit opin!

Yhdestäkin näin kääntyneestä syntisestä iloitaan taivaassa:

– Bingo!

Pekka Maaranen