Perässä tullaan

Nainen seisoo ryhdikkäänä punaisessa jakussaan. Hänen hopeanharmaat hiuksensa ovat kauniisti kammatut, kasvojen uurteet kuin taiteilijan kädestä. Hän puhuu meille sukupuun merkityksestä asettaen oman elämänsä kipeätkin vaiheet näkösälle. Sanat putoilevat harkitusti, rakkaudella ja armollisesti.

Olen saanut seurata häntä jo kymmeniä vuosia. Toisinaan lähempänä, toisinaan etäältä. Joskus jakaen itkien oman sydämeni huolia. Hän on jaksanut kuunnella myötäeläen, samalla johdatellut itse löytämään omat vastaukseni. Hän on Jumalan nainen, niitä viisaita, joita kehotetaan Uudessa testamentissa Tiituksen suulla näin:

”Vanhojen naisten tulee samoin käyttäytyä arvokkaasti. He eivät saa puhua muista pahaa eivätkä olla viinin orjia, vaan heidän on opetettava muita hyvään. Heidän tulee kehottaa nuoria naisia rakastamaan miestään ja lapsiaan.”

Kohta on aika paljastava, pahanpuhujia ja viinin lipittäjiä on siis ollut tuolloinkin vanhojen naisten keskuudessa, seurakunnan yhteydessäkin.

Jokaisen sukupolven nainen tarvitsee edelläkulkevia. Me emme ole kaikki mitä nainen on, ja mitä hänestä voi sanoa. Tarvitaan kolme sukupolvea jos mahdollista voidaksemme peilata omaa elämää ja sen kokonaisuutta.

Kymmenen vuoden ikäero naisten kesken on oivallinen matka. Jo siitä löytyy peiliä ja kokemusta riittävästi. Olen kuitenkin tarvinnut naisia, jotka ovat itseäni 20 tai 30 tai jopa 40 vuotta vanhempia. Jokaisella on ollut oma tarinansa kerrottavana, viisauden lähde, josta jakaa, haavat, joista lohduttaa. Olen ottanut heistä maamerkkejä omalle matkalleni, etten turhaan löisi päätäni jokaiseen seinään. Että voisin saada viisaan sydämen ja laskea päiväni oikein.

Samaan hengenvetoon voin myös kiittää niistä nuoremmista naisista, jotka ovat elämässäni. Heissä on 10, 20, 30 ja yli 40 vuotta nuorempiakin. Hekin ovat minulle peilinä tästä ajasta, sen ilmiöistä ja sykkeestä. Saan olla mukana, keskellä elämää, jos vain itse haluan. Ja minä haluan.

Nainen lopettaa puheensa ja katsoo meitä kysyvästi. Hän antaa tilaa erilaisille mielipiteille kiiruhtamatta heti korjaamaan niitä mieleisekseen. Hän kuuntelee tarkkaavaisesti, ja samalla herättää meitä ajattelemaan omilla aivoilla, kokemaan omalla sydämellä. Hän ei aseta eteemme rimaa, vaikka piirtääkin tavoitteet ja ihanteet. Hänen äänenpainoissaan kuuluu Jumalan armollisen Isän ääni. Totuus ja rakkaus, pyhyys ja puhtaus – armon pohjalta.

Haluan tulla perässä, mutta minussa on vielä paljon kasvun varaa. Jokainen päivä sisältää tienristeyksiä, joissa lukee: Kasva tai Katkeroidu. Unelmani on, että Kasvun tiellä on tungosta, naisia rinnakkain suurin joukoin. Nuoret ja vanhat, keski-ikäiset ja ruuhkavuosissa olevat. Yhdessä, vaikka erillisinä, tekemässä rakkauden ja armon vallankumousta tähän maahan.

Maija Nyman

pdlmd.q|pdq$vdqd.il