Ihmisen näkökulmasta Jumalan käsittämättömässä armossa ei ole mitään tolkkua.
Sunnuntai 26. toukokuuta. Nimipäivää viettää Vilhelmiina, Minna, Vilma, Miina, Mimmi, Vilhelmina, Minna

Rakkautta etsimässä


On jännittävää katsoa ihmisiä torin vilinässä. Jokaisella on kuoressaan viestinsä.

 

(Sana 13.9.2007)

 

Jokaisen valintamme takana on tahto olla olemassa ja tulla hyväksytyksi. Oma turvattomuutemme säätelee valintojamme. Miten pukeudun. Mitä haluan viestiä itsestäni. Millaisen kumppanin valitsen rinnalleni. Osaanko sitoutua. Pystynkö luottamaan. Millainen kuori minun on rakennettava ympärilleni, että voin toimiessani tuntea olevani turvassa. Hyväksytty ja olla olemassa. Turvattomuus on lähes kaikessa.

 

Kuoria on monenlaisia. Hiljaisuus, melu, raha, työ, kuuluisuus, ovat eräitä niistä. Mitä minä haluan peittää turvattomuudessani näkyy kuoressani, kuin huutomerkki. Ohjaan huomion toisaalle ja kerron hauskoja vitsejä. Olen kuuluisa, hauska, vakava. Ihan miten haluat. Oikeasti olen turvaton, isäni hylkäämä musikaalinen poika.

 

Mitä sinä oikeasti olet?

 

On jännittävää katsoa ihmisiä torin vilinässä. Jokaisella on kuoressaan viestinsä.

 

Ongelmaa ei ole jos ihminen on rakastettu vahvaksi. Hyväksytty, kuultu ja nähty jo aivan pienenä. Jos ihminen saa pyyteetöntä rakkautta elämässään edes yhden sekunnin, hän ei koskaan unohda sitä. Vain hetki sitä hoitoa riittää ja se kantaa läpi elämän. Ihminen jota rakastetaan, häneltä onnistuu kaikki. Minua on rakastettu.

 

Olen isä viidelle lapselle. Tänään rakkauden ihme toteutuu, kun lapsillani menee hyvin. Kun lapseni nähdään ja he onnistuvat, myös minulla menee hyvin. Katseeni kääntyy pois itsestäni, vaikka sisälläni asuu pieni isän hylkäämä poika, joka aina vain tahtoo tulla nähdyksi ja hyväksytyksi. Tätä eivät lapseni ymmärrä, eikä pidäkään ymmärtää. Tässä on avaimeni vanhemmuuteen. Tämän lahjan sain, kun lähdin etsimään rakkautta. Oivalsin, että rakkaus ei ole ihmisten keksintö. Jos olisi, kaikki olisi jo loppu.

 

Turvattomuus on suuntaviitta sinne missä on rakkaus, sillä rakkaus on kaikki. Korinttolaiskirjeen 13. luku kertoo kaiken. Rakkaus on pitkämielinen, lempeä, ei kadehdi, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei koskaan häviä. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se kärsii.

 

SIINÄ SE ON – JUMALAN LUONNEKARTTA!

 

Uskon tuon ja turvattomana käännyn rukouksessani Jumalan puoleen. Olen pieni poika ja kysyn Häneltä:"Onko se reilua, että kaiken pitää mennä kivun kautta. Vai tätäkö tarkoitit, että saan etsiä rakkautta?"

 

Tämä löytämisen lahja on kyllä upea juttu. Iskä, kiitti siitä!

 

Joel Hallikainen 

www.joelhallikainen.com

 

Joel Hallikainen on lauluntekijä ja laulaja.



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin