Ruth Graham - In Memoriam

Ruth ja Billy Grahamin elämää on seurattu maailmassa lähes puoli vuosisataa. Vaikka Ruth Bell Graham tuli tunnetuksi miehensä nimen varjolla, hän ei kuitenkaan ollut vain sivustaseuraaja. Lapsuudesta saakka tässä hennossa, kauniissa naisessa ilmeni voimakas tahto, usko ja itsenäinen luonne. Nuoren tytön oppivuodet Kiinassa vanhempien toimiessa lähetystyöntekijöinä loivat hyvän pohjan tuleville vuosille kiertävän evankelistan vaimona. Vaikka hänellä oli voimakas oma identiteetti, hän halusi olla ennen kaikkea äiti viidelle lapselleen, isoäiti lapsenlapsilleen, kodin luoja ja ylläpitäjä. Ruth Grahamin elämässä voi nähdä Jumalan pitkäjänteisen johdatuksen.

Olen saanut kuunnella hänen puhettaan Missio Helsingin kokouksessa stadionilla 1987 ja hänen tyttäriään Anne Lotz Grahamia ja Gigi Graham-Tchividijania useammin. Molemmat tyttäret puhuvat äidistään hyvin avoimesti. Myös perheen elämän arjesta, kurinpito-ongelmista, äidin ja isän välisestä rakkaudesta, joka kesti pitkät välimatkat Jumalan valtakunnan tähden.

Yllättävä ja mielenkiintoinen Ruth Graham aukeni hänen kirjansa sivuilta (It´s my turn). Päiväkirjan tapaan se sisältää ajatelmia, runoja, oivalluksia ja kuvauksia perheenäidin tunnoista. Kirja paljastaa, miten hän presbyteerinä ei odotuksista huolimatta halunnut vaihtaa kirkkokuntaa mennessään naimisiin baptistin kanssa. Heidän erilaisuutensa mieltymyksissä ja makukysymyksissä kirjojen, musiikin, tyylin, sisustuksen, ruoan ja harrastusten suhteen tuntui lohduttavalta. Ruth Graham kuvasi itseään ”laiskuuteen taipuvaksi optimistiksi” ja miestään kurinalaiseksi ja itseään säästämättömäksi persoonaksi. Hänen sanontansa: ”Missä kaksi ihmistä on samaa mieltä kaikessa, toinen on tarpeeton”, osui omaan sieluuni.

Ruth Graham oli toisinaan miehensä mukana maailmalla kohdaten aikamme kuninkaallisia ja vaikuttajia omalla kursailemattomalla tavallaan. Nämä kohtaamiset ovat saattaneet olla yksilötasolla yhtä merkittäviä kuin hänen miehensä mittavat kokoussarjatkin.

Kirjassaan hän kertoo Lontoon Missiosta 1954. Nuori nainen tuli hänelle sielunhoitoon huokaillen: ”Miltä tuntuisi herätä aamulla ja havaita olevansa naimisissa Billy Grahamin kanssa?” ”Olet kysynyt asiaa oikealta ihmiseltä, olen nimittäin tehnyt sitä viimeiset yksitoista vuotta”, vastasi Ruth. Hänellä oli myös realistinen kuva avioliiton tasapainosta: ”Kukaan ihminen ei voi olla aina valmis antamaan anteeksi, ymmärtämään, olemaan hellä ja kärsivällinen, onnistua ja täyttää toisen tarpeet. Puolisolta ei tulisi vaatia sellaista, minkä vain Kristus voi täyttää.”

Yön pimeinä tunteina Ruth Graham löysi lohdutuksen äitinä kokemaansa hätään: ”Niin kaoottista tilannetta ei olekaan, etteikö Jumala voisi luoda siitä uutta ja hämmästyttävän hyvää. Hän teki sen jo luomisessa. Hän teki sen ristillä. Hän tekee sitä yhä tänään.”

Maija Nyman

pdlmd.q|pdq$vdqd.il