Sana ankkurina

Sanat eivät tule tyhjästä. Ne ilmentävät ajatuksia ja kertovat tunteista. Kielen pistot voivat olla yhtälailla sanottuja kuin sanomatta jätettyjä. Riidan siemen kylvetään harkitsemattomilla, pikaistuksissa lausutuilla sanoilla tai ilkeillä, totuutta sivuavilla juoruilla. Suvuissa ja perheissä voi olla asioita, joista ei puhuta, mutta ne roikkuvat raskaana ilmapiirissä. Jokaista on varmaan sanoilla loukattu, ja olemme itse pahoittaneet toisen mielen puheillamme. Jaakob totesikin kirjeessään rehellisesti, että ”kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään”.

Täydellistä kommunikointia vailla väärinymmärryksiä ihmisellä lienee ollut vain paratiisissa. Adamin ei tarvinnut arvuutella naisen puheen piilomerkityksiä tai lukea rivivälejä, eikä Eevan tulkita epämääräisiä murahduksia sanomalehden takaa. Ihmeellisintä kaikista oli kuitenkin suora yhteys Luojaan. Kaikki täydellinen päättyi sitten käärmeen repliikkiin: ”Onko Jumala todella sanonut…” Ihminen hylkäsi Jumalan ja hänen sanansa elämän perustana. Lankeemus toi puheeseen heti valheet ja syyttelyn.

Jumala ei silti lakannut puhumasta ihmisille. Profeetat, papit, tuomarit, kuninkaat ja kansanjohtajat Aabrahamista alkaen kutsuivat laskemaan elämän perustan Jumalan lupausten varaan. Lopulta Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, sovitus avasi jälleen suoran yhteyden Jumalaan.

Jeesus kutsuu jokaista rakentamaan elämänsä hänen ja hänen sanansa varaan. ”Jokainen, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan” on vertauksen viisaan miehen kaltainen, joka rakensi lujalle kalliolle. Poutasäällä auringon paisteessa ei näyttäisi oleva suurta väliä elämän perustamateriaalilla, mutta myrskyn keskellä pohja ratkaisee. Vain Sanaan ankkuroitu elämä kestää.

Sari Essayah
sari.essayah(at)kd.fi
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Suomen kristillisdemokraattien puoluesihteeri.