”Sen kaupungin parhaaksi…”

Raamattu on pullollaan esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet lähipiirissään, kansansa keskellä, koko sen aikaisessa yhteiskunnassa ja jopa valtioiden kohtaloissa. Raamattu näyttää meille, että aina kun kansa hylkäsi Elävän Jumalan ja hänen käskynsä, siitä seurasi yhteiskunnallisia epäkohtia, riistoa, köyhien ja leskien aseman polkemista ja epäoikeudenmukaisuutta.

Profeetta Jeremia otti voimakkaasti kantaa niin hengelliseen luopumukseen kuin sitä kautta näkyviin yhteiskunnan epäkohtiin. Totuus oli niin karvas vallanpitäjille, että hänet heitettiin kaivoon. Vielä pakkosiirtolaisuudessakin Jeremia välitti kansalleen Jumalan viestin toimia sielläkin sen paikkakunnan parhaaksi, vaikka kyseessä oli vihollismaa.

Myös Joosefin ja Danielin elämä puhuu tämän ajan kristityille vaikuttamisesta yhteiskunnassa, joka ei seuraa kaikessa suinkaan Jumalan tahtoa. Joosefin taitoja Jumala käytti koko silloisen Lähi-idän pelastamiseen nälänhädältä. Daniel eli hirmuhallitsija Nebukadnessarin hovissa ja teki töitä koko kansan menestymiseksi, mutta säilytti sen keskellä luovuttamattomat arvonsa ja periaatteensa.

Tänäkin päivänä ihanne on, että kaiken vallankäytön motiivin tulisi olla heikomman puolustaminen. Vaikka esivallan vallankäytön oikeutus tulee Jumalalta, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esivalta toimisi automaattisesti Jumalan tahdon mukaan. Siihen tarvitaan esirukousta ja myös päättäjiä, joilla on itsellään kristillinen arvomaailma. Siksi esirukous esivallan puolesta on myös hyvinvoinnin pyytämistä ja evankelioinnin ja Jumalan palvelemisen mahdollisuuden turvaamista.

Kristityn yhteiskuntakäsitys pohjaa vastuuntuntoon ja välittämiseen, jolloin eri tavoin pyrimme vaikuttamaan yhteiskunnan rakenteiden kautta lähimmäistemme arkeen ja vallitseviin arvoihin. Työskennelkäämme siis rohkeasti ”sen kaupungin parhaaksi” ja eläkäämme kaikessa vajavaisuudessammekin uskomme todeksi arjessa!

SARI ESSAYAH