Sitä on liikkeellä

Kelaan taaksepäin, missä olen ollut, mitä kotoa lähtiessä ajattelin, liittyykö asiani ihmiseen vai kirjaan, kun olen tullut nimenomaan kirjakauppaan. Ja sitten valkenee: liput lippupalvelusta tietysti. Mikä helpotus, huikaiseva elämys, minä muistin sittenkin! Lähtiessä tunnen myyjän hymyilevät silmät selässäni.

Mutta kokemus siitä, ettei yksinkertaisesti muista, oli ravisteleva. Olenko minäkin jo siinä sarjassa ihmisikää, jossa tällaista on liikkeellä? Onko tätä lajia tulossa useamminkin? Miten sellaiseen voisin valmentautua ja kenties vielä terästäytyä? Olisiko alettava ratkaista Kryptoja kuten mies vierelläni tekee päivittäin.

Mikä salaisuus, luonnonmukaisuus mahtaakaan piillä siinä, että lähimuisti alkaa pettää. Ja kuitenkin muistaa terävästi vuosikymmenten takaiset tapahtumat, jopa tunnetilat? Mikä on se merkittävä, jonka aivoni tahtovat ja kykenevät muistamaan. Ja minkä ne ovat valmiit hylkäämään. Mikä minussa on jo täysi, mihin vielä mahtuu ja mikä on tärkeintä tässä ja nyt?

Jos ihminen olisi kaikki, elämä olisi kovin kevyt. Jos ihmisen fysiologia, aivotoiminta olisi maailman keskus, viisauden viimeinen sana, kapeaa olisi. Jos evoluutio olisi kaiken lähtökohtana, en edes kyselisi tänään tällaisia.

Jumala on. Minulle siitä eräänä todistuksena on jo tämä uusiutuva kyselykausi. Olen kyselevä lapsi, joka pohtii elämää Jumalan kasvojen edessä, hänen korvansa kuuloetäisyydellä, hänen sydämensä sykkeessä. Minä sanoitan kokemukseni, käyn vuoropuhelua koko päivän Jumalan, Luojan, Viisauden kanssa. Kuin lapsi. Yksinkertaisesti.

Takana ovat vahvat varmuuden vuodet. Ne, jolloin en tarvinnut kauppalappuakaan. Elämä tuntui olevan hallinnassa, jaksaminen, muistaminen, tuleminen ja meneminen itsestään selviä arjen toimia. Nyt alan katsella vanhuksia uudesta näkökulmasta. Heidän hidastettu toimintansa, askelten hataruus, syömisen hartaus puhuttelevat. Näen edessäni oman tulevaisuuteni.

Tämä vaihe tarjoaa suurenmoisen näköalapaikan taakse ja eteenpäin. On mitä muistella, mistä kiittää ja ketä kiittää. On mahdollisuus rukoilla tulevaan viisautta. Viisautta, joka näkee menneisyyden armollisuudella ja tulevaisuuden toivon näkökulmasta. Näkee perille saakka.

Kun vilja on kypsää se leikataan talteen.

Olen kypsymässä.

Unohtamisen, muistamisen ja kyselemisen tie on oikea ihmisen tie.

Maija Nyman 

pdlmd.q|pdq$vdqd.il

Maija Nyman on kirjailija, toimittaja ja Kansan Raamattuseuran työntekijä.