Rippikouluiässä olin siinä käsityksessä, että en eläisi kovin pitkään.
(Sana 4.1.2007)
Neljätoistavuotiaana arvelin tuskin pääseväni seitsemäätoista ikävuotta pitemmälle. Kun kahdeksastoista syntymäpäiväni valkeni tuulisena ja sateisena, totesin olleeni väärässä. Nuoruuden vahva tietoisuus elämän katoavaisuudesta jätti jäljen. Jokainen alkava vuosi tuntuu yllätyslahjalta. Niin tämäkin.
Rakastan arkea: ihmisten puuhien seuraamista, työnteon rytmiä ja tietynlaista keveyttä, joka nousee siitä, että jokainen tietää mitä tekee. Lapset kulkevat aamulla kouluun reput selässä, satoi vettä tai räntää. Pankin palvelutiskillä virkailijoiden nopeat sormet tanssivat taitavasti laskukoneen näppäimillä.
Linja- autonkuljettajat moikkaavat toisiaan tuulilasin läpi. Jokaisella on paikkansa. Jokaisen työllä on merkitystä.
On hyvä kuunnella niitä, jotka omalla työllään auttavat toisia löytämään ihmisarvon.
Nobelin rauhanpalkinnon voittajan, Bangladeshista kotoisin olevan Mohammad Yunuksen elämäntyö osoittaa, että mahdoton voi tulla mahdolliseksi. Hänen näkynsä on, että köyhille ihmisille pitää myöntää korottomia lainoja, jotta he voivat elättää itsensä omalla työllään. Yksikään pankki ei aluksi innostunut Yunuksen ajatuksesta. Pankinjohtajat eivät uskoneet, että luottoja maksettaisiin koskaan takaisin. Niinpä Yunus päätti perustaa oman pankin.
Grameen-pankin myöntämien luottojen avulla miljoonat kehitysmaiden asukkaat ovat nousseet köyhyydestä elättämään itsensä ja perheensä. Ja lainojen takaisinmaksuprosentti on huippuluokkaa: 98 prosenttia pankin asiakkaista maksaa lainansa ajallaan. Yunus uskoo vakaasti, että maailman köyhyys voidaan puolittaa vuoteen 2015 mennessä.
Tämäkin vuosi merkitsee valintoja. Lahjaksi annetut päivät voi käyttää monella tavalla.
Kannattaa uskoa unelmaan, vaikka siihen ei toistaiseksi uskoisi kukaan muu kuin sinä.
Työ, jota tehdään toisten hyväksi, ei mene koskaan hukkaan.
Epäonnistumisesta huolimatta sinulla on lupa aloittaa uudelleen.
Jumala näkee mahdollisuutesi silloin kun kukaan toinen ei niitä näe.
Olitpa keskellä elämän hyörinää tai sidottu hiljaisuuteen vapaaehtoisesti tai olosuhteiden pakosta, sinulla on arvokas tehtävä: Rukoile niiden puolesta joita rakastat ja niiden puolesta joita ei kukaan rakasta. Maailman muuttaminen alkaa yhdestä rakkauden teosta. Valmista juhla niille, jotka eivät osaa sitä odottaa.
Kutsu ne joita ei ole tapana kutsua. Älä laske kustannuksia. Vielä kun elämme.
Anna-Mari Kaskinen