Vuoden kiertoa

Ja sitten tulee oivallus. Kuin valonsäde, joka avaa edessä olevan epätietoisuuden verhon. Kaktus aukaisi huikean kauniit kukkansa tasan vuosi sitten äitini kuolinpäivän aikaan. Sama kaktus, jonka olin ottanut kotiini vanhempieni tyhjennetystä omakotitalosta. Äidin kasvattama kaktus.

Kaktus alkaa pitää minulle saarnaansa, jonka ajoitus on täydellinen ja puhutteleva.

Juuri näinä aikoina luen yhä uudestaan muistiinpanoja, joita tein äitini kuolinpäivän ja niitä seuranneiden päivien, viikkojen ja kuukausien aikana. On merkittävää muistella vuoden takaisia tuntoja ja ajatuksia kaikessa rauhassa. Samalla voi tarkastella sitä, mitä tänään koen ja tunnen. Mihin olen tullut tällä tielläni, mitä kasvanut ymmärtämään elämästä ja kuolemasta. Jos olen.

Vuoden kierto on merkittävä ympyrä. Uskon siihen kätkeytyvän tarkoituksen, rytmin, suunnitelman, jonka hyvä Jumalamme on ihmistä varten laatinut. Ihmisen parhaaksi. Viisaudeksi.

Kaikenlaisen menetyksen sanoma kannattaa kirjata ylös. Kirjoittaessa ajatus sopivasti hidastuu ja keskittyy. Oman kynän jälki painuu syvemmälle mieleen, ja sen uudelleenlukeminen on sekä kipeää että terapeuttista. Saa hoitaa itse itseään jäämättä käsittelemättömien tunteiden loukkuun vuosikausiksi eteenpäin. Oppii jättämään taakseen sellaista, joka pitääkin jättää, ja toisaalta säilyttämään sitä, mikä kantaa ja vahvistaa.

Vuoden kierron erilaiset juhlapyhät, loma-ajat, perinteet ja tavat saavat uusia sävyjä, kun yksi on joukosta poissa. Läheiset voivat parhaimmillaan kokea uudenlaista yhteyttä. Jokaisella on omat muistonsa ja niiden yhdistäminen on hyödyllistä. Tosin tällainen edellyttää avointa kohtaamista ja kuuntelemista. Sellaiseen voi kasvaa, ellei se heti tunnu luontevalta.

Kristinuskon kokonaisvaltainen viesti antaa mielestäni parhaan ja terveimmän perustan elämän, kuoleman ja siinä välissä olevien kohtaloiden pohtimisille. Mikään tilanne tai kohtalo ei ole salattava tai hävettävä. Jumala tietää, mitä on elää ihmisen elämää. Hän on sama syntymässä, kuolemassa ja siinä välillä. Hän on.

”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu”, vakuutetaan Ilmestyskirjassa 22:13.

Saman totuuden Jeesus sanoo myös Matteuksen evankeliumissa viimeisinä sanoinaan (28:20): ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Kannattaa kuunnella kukkien saarnoja.

MAIJA NYMAN