Yllätysvieras

Sattuipa eräänä iltana, että ryhdyin urakoimaan makaronilaatikkoja. Kodin ulko-ovi oli raollaan. Ovelta huikkasi joku. Tervehdys kuulosti epämääräiseltä ja kiiruhdin kohti eteistä. Siellä seisoi tumma, ulkomaalainen mies, joka äänsi englantia ranskaksi murtaen. Hän oli juuri astumassa olohuoneeseemme.

– Onko tämä hotelli? hän kysyi. Vaikka määritelmä jossain määrin soveltuu kuvaamaan asumustamme, vastasin kieltävästi. – Olen varannut huoneen, hän vakuutteli. Kävi ilmi, että varaus tehty läheiseen majataloon. Mies vaikutti laihalta ja matkasta väsyneeltä.

– Mistä mahtaisi tähän aikaan saada jotain syötävää? hän kysyi. Muistin keittiössä höyryävät makaronilaatikot ja kuulin itseni sanovan: Olen juuri tehnyt illallista. Voitte jäädä meille syömään. Mies hyväksyi tarjouksen empimättä. Hän tahtoi kuitenkin käydä ensin ilmoittautumassa majatalossa. Lähetin poikani opastamaan miehen perille. Poika ja mies nousivat autoon, ja hiivin itse keittiöön.

– Mitä olenkaan tehnyt? ajattelin. Mitä jos tuntematon mies karauttaa tiehensä poikani mukanaan? Ja jos hän palaakin takaisin, mitä jos hän ranskalaiseen keittiöön tottuneena ei pidäkään suomalaisesta makaronilaatikosta?

Hetken kuluttua poika ja mies palasivat iloisesti rupatellen. Kauhoin lautaselle muhkean keon makaronilaatikkoa ja vähän vihanneksia. Mies istuutui pöytään ja alkoi syödä. Hän ei vaikuttanut enää vieraalta. Tuntui aivan luonnolliselta, että hän istui siinä, minua vastapäätä. Mies kertoi, että hänellä oli kotona vaimo ja pieni tytär, jonka kuvaa hän esitteli ylpeänä kännykkäkamerastaan. Ja hänen aasialaissyntyinen vaimonsa oli erinomainen kokki! Mies ei jaksanut syödä lautasta tyhjäksi. – Syön usein, mutta vain pieniä annoksia kerrallaan, hän selitti. – Vaimoni tuo työpaikaltaan pasteijoita kotiin testattaviksi. Minun on tarkkailtava painoani.

– Onko tämä normaali suomalainen koti? mies kysyi ja mittaili seiniä katseellaan.

– Riippuu siitä, miltä kannalta asiaa katsoo, vastasin ympäripyöreästi ja yritin miettiä, mikä on normaalin määritelmä ja miten sitä sovelletaan meidän tapaukseemme.

Mies kertoi hankkineensa juuri oman kodin. Se sijaitsee lähellä merta. Työmatka kaukaiseen Suomeen on samalla lomaa lapsenhoidosta. Hän valitsi syrjäisiä majapaikkoja päästäkseen paremmin kosketuksiin paikallisten kanssa. Hän edusti teknillistä välinettä, jonka käyttötarkoitus jäi minulle arvoitukseksi. Innostuneemmin hän kertoi ranskalaisista kuvataiteen mestareista. Keskusteltuamme noin kaksi tuntia mies nousi lähteäkseen. Hän jätti pöydälle osoitteensa. Ilman sitä minun olisi vaikea uskoa, että hän todella kävi meillä.

Anna-Mari Kaskinen 

Kirjoittaja on Vivamossa asuva vapaa kirjoittaja ja Lastenmaa-lehden päätoimittaja.