Kuka kirjoitti Raamatun?

Paavali ei kirjoittanut yhtään hänen nimissään kulkevista kirjeistä. Jeremia ei kirjoittanut kirjaansa eikä Pietari ensimmäistäkään kirjeistään. Näin Raamattu itse kertoo!

Tunnemme nimeltä vain muutaman niistä ihmisistä, jotka Raamatun oikeasti kirjoittivat. Useimmat jäävät oudoiksi. He olivat alansa ammattilaisia, kirjureita. Ilman heidän työtään meillä ei olisi Pyhää Kirjaa. On hyvä pysähtyä miettimään näitä ihmisiä.

Kokki Kolmonen

Roomalaiskirjeen teki ammattimies nimeltä Tertius eli Kolmonen. Paavali kertoo kirjeensä lopussa: ”Työtoverini Timoteus lähettää teille terveisiä, samoin lähettävät maanmieheni Lukios, Jason ja Sosipatros.” Mutta sitten kirjoittaja itse pääsee ääneen: ”Terveisiä myös minulta, uskonveljeltänne Tertiukselta, joka olen sanelun mukaan kirjoittanut tämän kirjeen.” Aika huikeaa, että kaveri sai omankin lauseensa Raamattuun!

Tertius oli tarkka kaveri, mutta yhden pahan virheen hän teki jakeessa Room. 5:1. Se oli vähällä kaataa koko kristinuskon. Aiheesta lisää kirjoitussarjani seuraavassa osassa..

Metsän poika

Ensimmäisen Pietarin kirjeen kirjoittajaksi mainitaan Silvanus eli Metsämies. Kreikaksi häntä kutsuttiin nimellä Silas (vokaalit lausutaan lyhyinä). Hän oli oppinut mies ja Paavalinkin työtoveri. Silvanus tunnettiin vain Kreikan puolella. Siksi hän tarvitsi suosituksen Pietarilta kun vei kirjettä Vähään Aasiaan.

Pietari kertoo kirjoittaneensa Silvanuksen ”kautta”. Tämä tarkoittanee, että Silvanus pääsi osaltaan muotoilemaan kirjeen sanomaakin. Tekstin taustalla oli kuitenkin apostoli itse, ja sen sisältö viittaa häneen monin tavoin.

Kirjurina Silvanuksella oli selvästi vapaammat kädet kuin Tertiuksella. Kirje on rakennettu antiikin puhetaidon oppien mukaan. Kirjeen kieli on myös loppuun asti harkittua. Tällaista koulutusta kalastaja-Pietari tuskin oli saanut, vaikka muuten olikin viisas mies.

Missä ovat muut?

Jeremian kirjurina toimi Baruk, mutta kovin monta muuta Raamatun kirjoittajaa emme tunne tämänkään vertaa. Kymmeniä, jopa satoja heitä on kuitenkin täytynyt olla.

Raamatun varhaisimmat kertomukset syntyivät kauan ennen kirjoitustaidon keksimistä. Mutta vasta uuden teknologian ja kirjureiden ammattikunnan myötä Pyhät Kirjoitukset saivat alkunsa. Sanat pysyivät vaikka kertojat kuolivat, kaupungit paloivat, ja kansoja siirrettiin maasta toiseen.

Miten Raamattu kirjoitettiin?

Vanhinta kirjoitusteknologiaa oli painaa merkkejä savisiin tauluihin. Ruukunpalatkin olivat käteviä. Moni muistaa Mooseksen järeät kiviset disketit, joiden säilyvyys tosin oli kyseenalainen. Ajanlaskumme alussa kirjoitusvälineinä käytettiin ruokoa ja mustetta. Paperia ei vielä ollut, vaan materiaalina käytettiin kallista, lehdistä liimattua papyrusta. Rulla kesti kulutusta huonosti, päällimmäinen kerros putosi helposti pois.

Vaihtoehto oli vielä hintavampi: nahasta tehty pergamentti. Se kesti liiankin hyvin, ja samaa nahkaa käytettiin moneen kertaan. Kristillinen kirkko oli teknisen kehityksen kärjessä, kun käyttöön otettiin uusi keksintö, koodeksi. Sitä ei enää rullattu vaan se taiteltiin moneen kertaan, kirjaksi. Koodeksin tarjoamaa suurempaa tallennustilaa kirkko tarvitsi, kun Uuden testamentin kokoelma alkoi syntyä.

Miksi kirjureita tarvittiin?

Sähköpostiin tottuneen on vaikea kuvitella, miten haasteellista kirjoittaminen oli alkujaan. Vaikka koulutetut ihmiset osasivatkin kirjoittaa, julkisuuteen tarkoitettu työ oli parasta jättää ammattilaisille.

Kirjurin vastuulla oli usein myös kielen puhtaus ja ymmärrettävyys. Joskus kirjuri vaikutti sisältöönkin ja huolehti tekstin vaikuttavuudesta. Siksi Raamatun kirjurit eivät ole vähäpätöinen ryhmä.

Kirjurit ja Jumala

Vanhan juutalaisen ja kristillisen uskon mukaan kopioitsijat, kirjurit ja tekstien sanelijatkin olivat lenkkejä pitkässä ketjussa. Nähtiin, että sanojen takana on Jumala itse. Juuri hänen käskyjensä ja lupaustensa muistiin kirjaaminen synnytti vuosituhannesta toiseen kestävän uskon.

Nykyisinkin on hyvä muistaa, että kristinuskon perustana on kirjoitettu sana. Sitä pidetään joskus vain pyhänä symbolina, mutta käytännössä vanhakantaisena ja aikansa eläneenä. Kirjoitusten löytäminen on kuitenkin aina antanut uutta potkua väljähtäneeseen uskoon. Aika, tulkinnat ja hengelliset tunteet muuttuvat, mutta Raamatun kirjoitukset pysyvät. Niitä onkin hyvä lukea ihan omin päin ja avoimin silmin.

Kaikki tämä oli mahdollista Raamatun kirjurien vuoksi. Joskus on hyvä tuntea syvää kiitollisuutta heidän työtään kohtaan.

Teksti Lauri Thurén
Kuvitus Pekka Rahkonen