
Filippus oli kotoisin Beetsaidasta, mutta hänellä oli kreikkalainen tausta. Siitä oli hänelle myöhemmin hyötyä. Häntä kutsuttiin varmasti myös Hevosmieheksi, sillä miehen nimi tarkoitti Hevosten rakastajaa.
Filippus oli luonteeltaan sellainen omantunnon tarkka punnitsija, joka piti ensin pohtia, käännellä ja väännellä asioita. Samalla hänessä esiintyi nahjusmaista päättämättömyyttä ja laskelmointia. Hän oli aina kyselemässä muilta ”Sano nyt, mitä minä teen?”
Lähtiskö vai jäiskö vai lähtiskö vai…
Filippuksen vaiheista kerrotaan tarkemmin evankeliumissa Johanneksen mukaan. Filippuksen kutsu Jeesuksen seuraan oli yksinkertainen toimenpide: ”Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: Seuraa minua” (Joh.1:43).
Ydin oli Jeesuksen kutsussa eikä Filippuksen valinnassa. Perimätiedon mukaan Filippus olisi ollut se sama nahjus, joka kutsun kuullessaan olisi ensi halunnut käydä hautaamassa isä-ukkonsa (Matt.8:21). Mutta nyt Jeesuksen kutsuessa hän lähti heti seuraan ja pääsi heti todistamaan Natanaelille (Joh. 1:45). Kun Natanael epäili naapurikylän poikana ”voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”, ei Filippus ruvennut vänkäämään vastaan vaan sanoi ”Tule, niin näet”.
Olisipa ruokkimiseen alennuskuponkeja
Törmäämme Filippukseen myös kun piti ruokkia yli 5 000 suviseuravierasta (Joh. 6:5–14). Jeesus koetteli Filippuksen luonnetta kysellen Pizzerian alennuslippuja tällaiselle porukalle.
Filippus kaivoi taskusta laskimen ja alkoi ahdistuneena narista: ”Ei tästä mitään tule, tässähän menee maine ja hermot, jos tällaista porukkaa aletaan syöttää…”
Filippuksen ongelma oli sama kuin monella muulla vastaavanlaisessa tilanteessa: laskelmointi ilman uskoa.
Hän ei tuntenut Jumalan matematiikkaa, jossa viidestä leivästä ja kahdesta kalasta jää tähteeksikin. Siinä käy aina samalla tavalla kuin seurakunnan myyjäissä. Oli tavaraa kuinka vähän tai paljon tahansa, 12 vakallista jää aina ylimääräistä. Homman opetus on siinä, että kun meidän mahdollisuudet loppuvat, Jumalan mahdollisuudet ovat vasta alussa.
Oliskohan ne ihan tosissaan?
Seuraavan kerran tapaamme Filippuksen epäröimässä, sanoako sukulaissieluille kreikkalaisille tervemenoa vai tervetuloa (Joh.12:20–22). Jeesuksen maineen kiiriessä paikalle kipitti myös kreikkalaisia totuudenetsijöitä.
He tarttuivat Filippuksen hihaan mennen suoraan asiaan ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen” Filippus osoitti heti nahjuskappalaisen logiikkaa märehtien ”Voiko se olla totta? Taidan kysyä Andreaalta. Olisivatko nämä tosissaan, ei kait ne Jeesuksen luokse tuossa vaatetuksessa…”
Andreas ei pitkään yskinyt, vaan vei kyselijät Jeesuksen luokse. Filippuksesta ei ollut tilanteessa oikein eturivin evankelistaksi. Turha viivyttely voi viedä Jeesuksen pois paikalta.
Jeesus ei halveksi hidasta sytytystä
Vielä kerran Filippus ilmestyy lavalle kyselemään ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä” (Joh.14:8–11). Se oli vaatimattoman miehen nöyrä pyyntö. Näytä vain Jumala – ei sen enempää!
Jeesus oli juuri sanonut, että Jumalan luokse mennään vain hänen kauttaan (14:6). Filippus on ihan pihalla ja pohtii silmät sokkona Jumalan yksityisnäytäntöä. Jeesus vastaa kärsivällisesti ”Etkö sinä tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne. Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.”
Filippus oli nähnyt Jeesuksen, mutta ei tajunnut, että tässähän hän on! Jeesus ei kuitenkaan halveksinut Filippuksen älyllisiä ongelmia tai hidasta sytytystä, vaan katsoi häntä rakastavin silmin.
Lopulta Filippus tajusi, että Jeesuksessa on kaikki, mitä hän on etsinyt, kysellyt, epäillyt, pohtinut, miettinyt, kaivannut, haaveillut, uneksinut ja toivonut.
Jeesus laittaa synteettistä voidetta
Filippus sai oppi, että hänen epäilyksien ja miettimisten yläpuolella on Kristus Jeesus. Vapahtaja opetti ja koulutti ihmeillään, parantamisillaan ja opetuksillaan Filippusta näkemään, että Hänessä ovat kaikki käytännölliset ja todelliset vastaukset.
Kun Filippuksen mahdollisuudet loppuivat, Jeesuksen alkoivat. Kun Filippuksen silmät olivat sumussa, Jeesus puhalsi sumun pois. Kun Filippuksen kone yski, Jeesus laittoi siihen synteettistä voidetta, joka sai koneen lopulta tasaiseen käyntiin.
Vaikka Filippus punnitsi Jeesuksen seuraamisen puolia tarkasti, ydin ei ollut siinä. Ratkaisevaa oli, että Jeesus punnitsi tämän hitaan nahjuksen seuransa arvoiseksi. Sillä Jeesuksen seurassa tarvitaan aina myös niitä, jotka ottavat asiat vähän iisimmin ja pohtivat eri puolia.
----------
Kummastuttaa, hämmästyttää pientä kulkijaa
Filippukselle ja hänen sukulaissieluilleen uskominen on vaikeata tai heillä on taipumus tehdä siitä vaikeampaa kuin kyse on.
Aina löytyy kyselemistä. Voiko Jumala luoda niin ison kiven, ettei jaksa sitä kantaa? Voiko Jumala nostaa itseään hiuksista? Kuinka kauan taivaassa pitää olla? Miksi kirkko on niin rikas? Miksi papitkin ovat vain ihmisiä? Entä sitten – mitä jos? Miksi maailmassa on niin paljon ihmeellistä, joka kummastuttaa, hämmästyttää pientä kulkijaa?
Jumala ei väsy meidän kysymyksiin ja laskelmointiin. Kristus ei halveksi näitä loputtomia kysymyksiä ja uskomisen laskelmointia.
Mutta jossakin vaiheessa on hyvä ymmärtää, että uskomisessa ratkaisevaa on, että meidät kutsutaan seuraan. Kristus toimii aloitteen tekijänä ja kutsuu seuraansa myös hitaan sytytyksen ihmiset. Jeesus tarvitsee myös varovaisia varmistelijoita.
Uskominen ei ole vain laskelmointia. Täällä maan päällä uskotaan joskus ilman näkemistä ja taivaassa katsellaan iankaikkisesti.
Teksti: Teuvo V. Riikonen
Piirros Pekka Rahkonen
Kirjoittaja on kirjailija-pastori, joka toimii Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina.