Ihmeellistä!

Aikuisten oikeasti: Paransiko Jeesus halvaantuneen miehen? Kävelikö hän veden päällä? Tyynnyttikö hän myrskyn? Ruokkiko hän 5000 miestä? Monesta on suorastaan kiusallista, että Suuren Opettajan kerrotaan tehneen tuollaisia temppuja. Tutkijat ovatkin keksineet monenlaisia selityksiä.

Liberaaliteologia

Noin sata vuotta sitten yritettiin ihmeille löytää luonnollinen selitys. Sairaudet olivat henkistä alkuperää, ja voimakas uskonnollinen kokemus antoi ihmiselle sysäyksen suostua terveeksi. Jeesus käveli rannalla tai tunsi vedenalaiset kivet, kun taas yöstä väsyneet opetuslapset luulivat hänen kulkevan veden päällä. Jeesus vaimensi näyttävästi myrskyn juuri kun se olisi muutenkin tyyntynyt. Vetoava saarna sai ihmiset jakamaan eväitä keskenään, ja syntyi huhu että leipä olisi lisääntynyt.

Pian nämä selitykset alkoivat tuntua vähän koomisilta ja epäuskottavilta. Jeesuksen vastustajatkin tyytyivät yleensä väittämään, että hän tosin paransi mutta paholaisen voimin. Olisiko sokeana syntynyt noin vain alkanut nähdä? Olisiko vuoriston poika tuntenut Gennesaretin paremmin kuin ammattikalastajat? Olisiko kansa yrittänyt tehdä Jeesuksesta kuninkaan, jos hän olisi vain suostutellut jakamaan eväitä?

Vertaileva

uskontotiede

Pian tutkijat oppivat tarinoita kreikkalaisista jumalallisista miehistä. Nyt ajateltiin, ettei Jeesuksesta alkujaan kerrottukaan mitään ihmeitä. Vasta kun hänet piti saada kilpailukykyiseksi vaikkapa Apollonioksen kanssa, tämän temppuja alettiin soveltaa myös Jeesukseen.

Uusi selitys sortui, kun kävi ilmi että Apollonioksen urotyöt oli kirjattu muistiin vasta kauan evankeliumien kirjoittamisen jälkeen – ja muita ihmemiehiä ei tainnut ollakaan. Sillä kreikkalaiset halveksivat ihmeitä, filosofiaa sen olla piti. Juutalaisia ihmeidentekijöitä kyllä löytyi jo Jeesuksen aikana, ja itsekin hän viittaa heihin, Luuk. 11:19.

Hurskas

torjuntaliike

Tilalle nousi uusi ihmisläheisempi ajatusmalli. Ajateltiin että tärkeintä on Jeesuksen ihmetekojen vapauttava sanoma meille. Olisi oikeastaan lapsellista kysyä, tapahtuivatko ne vai eivät. Ihmekertomus oli vain tuon ajan tapa viestiä suuremmista asioista. Kertomusten todellinen sanoma löydettiin vaikkapa tästä: Jeesus voi parantaa myös minun sydämeni. Tai ne henkivät jaloa rakkauden sanomaa, joka saa ihmiset jakamaan omastaan. Mitä silloin merkitsee, monistettiinko tosiaan viisi leipää ja kaksi kalaa.

Näin Jeesuksen ihmeet mitätöitiin kauniilla tavalla. Mutta entä kun samaa sovelletaan Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen? Ajatellaan että tärkeää on hänen esimerkkinsä vapautua ja uskaltaa tehdä uskon hyppy tuntemattomaan. Ei sillä niin väliä nousiko hän oikeasti kuolleista. Tämä ajatusmalli jättää kristinuskosta vain jämät jäljelle.

Nykyinen 

tutkimus

Jumalan tekemät ihmeet ovat tieteen ulottumattomissa. Tutkija ei voi työssään ottaa kantaa niiden puolesta tai vastaan. Eihän itse Jumalaakaan voi tieteen avulla todistaa tai kieltää. Sen sijaan voidaan selvittää vaikkapa, mitä kertomukset Jeesuksen ihmeistä merkitsivät niiden ensimmäisille kuulijoille, tai miten hänen itsensä kerrotaan niitä tulkinneen. Tällöin tärkeä teksti on Matt. 11:2-6:

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?" Jeesus vastasi heille lainaten profeetta Jesajan ennustuksia Messiaasta: "Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,

spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,

kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan

ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju."

Ihmeillä oli siis aivan tietty tehtävä. Niiden avulla Johannes ja muutkin oivalsivat: Nyt tapahtuu juuri sitä mitä Pyhien Kirjoitusten mukaan pitäisikin tapahtua, kun Messias saapuu. Ne olivat siis Messiaan tuntomerkkejä.

Tämä ei tarkoita, että opetuslapset olisivat ymmärtäneet ihmeet vertauskuvallisesti tai vain hengellisesti. Samoin Jeesuksen ylösnousemus oli aikanaan heille ruumiillista todellisuutta, vaikka tapahtumalla olikin huikea hengellinen merkitys.

Vaikka tiede ei voi ottaa kantaa ihmeisiin, yksityinen ihminen voi. Jos ne kielletään tai selitellään hurskaasti pois, saattaa samalla ovenavauksella lähteä melkoinen osa kristillisestä uskostamme. Monia nämä kertomukset kuitenkin puhuttelevat yhä sellaisinaan. Melko ihmeellistä.

Lauri Thurén, piirros Pekka Rahkonen

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani