Ihmisen paikat 1/3: Luotu jakamaan ajatuksia

Eräs serkkuni vaelsi parikymmentä vuotta sitten ystävänsä kanssa Lapissa. Eräänä päivänä he olivat jossakin vaiheessa pyörähtäneet niin, etteivät enää tienneet, missä olivat. Paikalle saapui kuitenkin lappalainen, jolta he kyselivät tietä ihmisten ilmoille. Tämä osasikin neuvoa tien.

Ystävykset kysyivät keskustelun lomassa mieheltä, eikö hän kairoja samotessaan koskaan eksynyt. Mies vastasi vain: ”Minnepä sitä pyöreän pallon päältä eksyisi.”

Pallo on joskus ihmisiltä hukassa, ja toisaalta kotiinkin haluttaisi päästä. Samaan aikaan ainakin pallon päällä on tilaa vielä jokaiselle. Mutta olenko löytänyt sieltä oman paikkani? Entäpä riittääkö ihmiselle se, että hän löytää paikan pallon päältä? Pitäisikö löytää se vielä sitäkin laajemmasta kokonaisuudesta?

Tärkein ihmisen paikoista on kerrottu 1. Mooseksen kirjassa: ”Ja Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat’” (1:26).

Jumala teki ihmisen ja muun luomakunnan välillä selvän eron. Vaikka ihminen on osa Jumalan luomaa luomakuntaa, hän myös eroaa kaikista muista olennoista siinä, että hänestä tehtiin Jumalan kuva. Näin Raamattu tahtoo jo alkulehdillään kertoa meille, että ihminen on erilainen, hänessä on jotakin sellaista, jota ei ole missään muussa Jumalan luomassa olennossa.

Jumala tahtoo
jakaa ajatuksiaan

Jumalan kolmiyhteisyyteen viittaa tehkäämme-verbin monikkomuoto. Siihen viittaa myös se jakeesta nouseva tärkeä näkökohta, että Jumala tahtoo jakaa ajatuksiaan, hän haluaa puhua. Hän ei vain tyydy pitämään suunnitelmiaan itsellään, vaan haluaa myös kertoa niistä.

Jatkosta käy ilmi, että Jumala tuli myös ymmärretyksi: ihminen tehtiin sellaiseksi kuin oli suunniteltu. Tämä Raamatun tärkeimpiin kuuluva ilmoitus on ilmaistu lakonisesti: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen” (1 Moos. 1:27a).

Jatkossa Raamattu kertoo ihmisen luomisesta tarkemminkin, mutta tässä vaiheessa se korostaa sanoja ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen”. Se on koko Raamatun valtavimpia jakeita. Ehkäpä kaikkein valtavin.

Jumalan kuvaksi luominen tarkoittaa sitä, että ihminen muistuttaa jollakin tavoin Jumalaa. Jumala on kolmiyhteinen. Jotakin samaa voidaan nähdä ihmisessäkin: meissä on fyysinen, henkinen ja hengellinen ulottuvuus.

Mutta Jumalan kuvaksi luominen tarkoittaa myös sitä, että ihminen on persoonallinen olento, joka kykenee itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon ja on tietoinen olemassaolostaan. Hänellä on myös moraalinen vastuu teoistaan ja hän ymmärtää sen. Sitä paitsi ihminen kykenee kommunikoimaan eli olemaan jopa yhteydessä Luojansa kanssa.

Mutta paljon on sellaistakin, mitä emme tajua.

Ihminen on luotu
puhumaan

Ominaisuudet, jotka Raamattu ensimmäisessä luvussa paljastaa Jumalasta, ovat viestiä myös meille, jotta ymmärtäisimme jotakin perustavaa myös itsestämme ja omasta paikastamme.

Se, että Jumala tahtoi jakaa ajatuksiaan ja tuli myös ymmärretyksi kertoo siitä, että ihmisenkin halu jakaa ajatuksiaan ja tulla ymmärretyksi on perustavimpia ihmisenä olemisen tarpeita. Se ei ole edes tämän luomakunnan tuotetta, vaan koska se on myös Jumalan ominaisuus, se on ollut aina olemassa.

Olet varmasti itsekin kokenut jotakin tästä omassa elämässäsi. Saatat muistaa tilanteita, jolloin sinulla olisi ollut jotakin tärkeää sanottavaa, mutta et saanut sanotuksi, mitä tahdoit. Ehkä kenelläkään ei ollut aikaa pysähtyä kuuntelemaan sinua. Tai ehkä olit vain niin yksin, ettei ollut ketään, johon olisit voinut ottaa yhteyttä. Ja arvaan, että voit silloin huonosti. Sisälläsi oli paha olo.

Tai ehkä mielessäsi on tilanne, jolloin sinua kyllä kuunneltiin, mutta tajusit, ettei sinua sittenkään ymmärretty. Kukaan ei ikään kuin päässyt näkemään sisimpääsi eikä kuullut mitä tahdoit saada sieltä ulos. Silloinkin arvaan sinun tunteneen olosi kurjaksi.

Nämä pahanolontunteet johtuvat siitä, että Jumala loi sinut olennoksi, jolla on tarve puhua ja tarve tulla ymmärretyksi. Jos nämä tarpeesi eivät toteudu, voit huonosti. Yksin ollessaan ihminen ei voi jakaa ajatuksiaan ja tulla ymmärretyksi. Siksi Jumala ei luonut vain yhtä ihmistä vaan hän loi miehen ja naisen.

Elämän pääsuunta
järjestykseen

Tärkeintä ihmiselle on yhteys Jumalaan ja Jumalan kaltaisuus. Sen Raamattu sanoi ihmiseen liittyen ensimmäiseksi. Siitä voi jo päätellä, että se on Jumalankin mielestä tärkeintä ihmiselle.

Vuorisaarnassa Jeesus antaa tähän liittyvän ohjeen: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Matt. 6:33).

Sanassa etsikää on alkutekstissä verbimuoto, joka viittaa pitkäkestoiseen tapahtumaan. Etsiminen ei siis tarkoita sitä, että ihminen aamupäivällä etsisi Jumalan valtakuntaa ja iltapäivällä jotakin muuta. Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että koko elämä on suuntautunut Jumalan tahdon etsimiseen. Ja kun elämän pääsuunta on järjestyksessä, ihminen saa kyllä muunkin tarvitsemansa.

Teksti Jukka Norvanto
Kuvitus Pekka Rahkonen

Kirjoittaja on Sanansaattajien radioraamattukoulun johtaja.