Isä tietää kyllä

Noin 60-vuotias mies istui penkissä pää painuneena, kädet kasvoilla. Edellisenä päivänä hän oli ollut jumalanpalveluksessa, jossa oli julistettu synnit anteeksi. Mies oli uskonut anteeksiannon kaiken paitsi yhden synnin kohdalla. Nyt hän itki: miksi olin lasteni kanssa niin vähän aikaa, kun ne olivat pieniä?

Tuossa hetkessä miehestä näkyi kaksi asiaa: miten paljon hän oli ollut poissa ja miten paljon hän rakasti lapsiaan.

Isäänsä ajatellessaan moni kuitenkin tuntee kivun sydämessään ja mieleen nousee kysymys: miksi, isä?

Alkoholistin lapsi. Väkivaltaisen rikollisen lapsi. Avioton lapsi. Yksinhuoltajan lapsi. Hyljätty lapsi. Avioerolapsi. Leimoja, jotka moniin on lyöty ja jotka monet ovat itseensä lyöneet.

Siksi monen on vaikeaa kutsua Jumalaa Isäksi, rakastavaksi taivaalliseksi Isäksi. Kuitenkin hän on Isä, mutta millainen Isä?

Isä ajattelee lasta myös kaukaa

Puhuessaan Isän sydämestä Raamattu kuvaa, miten lapsi on koko ajan Jumalan sydämellä: ”…rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut” (Matt 6:6). Ja myöhemmin: ”Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään” (6:8).

Ehkä isäsi on fyysisesti pitkän matkan päässä sinusta. Kuitenkin monet noista kaukana olevista isistä kantavat lastaan sydämellään.

Ja Jumala on niidenkin Isä, joiden oma isä on myös henkisesti kaukana.

Eräs suomalainen mies tiesi olevansa saksalaisen sotilaan poika. Keski-ikäisenä hän meni Saksaan ja löysi isänsä. Saksalainen mies sanoi pojalleen: ”Olet ollut mielessäni kaikki nämä vuodet.”

Moni meistä kokee olevansa liian kaukana taivaallisesta Isästään. Tunnet syyllisyyden ja synnin ja sanot kuten tuhlaajapoika: ”En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi” (Lk. 15:18-19).

Olet tänään Isän sydämellä. Hän ajattelee sinua. Hän muistaa sinut. Hän rakastaa sinua. Hän odottaa sinua, eikä ainoastaan odota, vaan tulee luoksesi.

Isä korjaa haavoittuneen sydämen

Synti on sitä, että ihminen on rikki. Haavoittuva ja hauras. Ihminen ei hallitse omaa elämäänsä. Mutta Isä tuntee lapsensa. Myös heikkoudet.

Eräs isä pelasi shakkia poikansa kanssa. Usein poika voitti pelin. Mutta kerran isä yllättäen voitti pojan. Pojan ihmetellessä isän voittoa tämä totesi: ”Tunnen sinun heikot kohtasi. ”

Jumala tuntee lapsensa heikot kohdat. Kun ihminen on tarpeeksi rikki, hän voi ajatella että toivoa ei enää ole. Raamatussa vakuutetaan ”Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi” (Jer 30:17). Jumala Isänä korjaa lastensa särkyneet sydämet.

Ristillä Isä korjasi särkyneen suhteen ihmisen kanssa. ”Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani” (Hoos 14:5). Isä haluaa korjata särkyneen sydämesi ja rikkoutuneen suhteen. Kristuksen ristin kautta. Armosta uskon kautta.

Isän sylissä saa levätä

Elämme maailmassa, jossa avainsana on tehokkuus. Meiltä vaaditaan jatkuvasti enemmän. Tulee pärjätä. Työpaikoilla ja oppilaitoksissa käydään selviytymistaistelua.

Sama henki hiipii seurakuntiin. Tässä puristuksessa moni ajattelee, että uskokin perustuu suorittamiseen ja yrittämiseen.

Eräs henkilö ajoi autolla pimeää tietä, kun radiosta tuli gospellaulu, jossa puhuttiin ”taivaallisesta Isästä, jonka sylissä saa levätä”. Hän purskahti itkuun ja ymmärsi, että itkun syy oli se, että hän ei ollut koskaan saanut levätä isän sylissä.

Jumala kantaa meitä kuin Israelin kansaa, kun ”sielläkin Herra, teidän Jumalanne, kantoi teitä kuin isä lastaan koko sen matkan, jonka te kuljitte” (5 Ms 1:31). Taivaan Isän sylissä saat sanoa: ”Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen” (Ps 131:2). Isän sylissä saa levätä.

Isä yhdistää lapset

Olemme kaikki erilaisia. Miehiä ja naisia. Nuoria ja vanhoja. Eri ammateissa toimivia. Eri elämäntilanteessa olevia. Vaikka Jumalan lapsina kuulumme suureen perheeseen, koemme usein orpoutta, vierautta ja muukalaisuutta.

On paljon ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa elämässä, yhteiskunnassa, kirkossa ja Jumalan kämmenellä. Moni kokee, ettei kuulu joukkoon.

Tuo kuva on tuttu myös Raamatun ajan ihmisille: ”Kuule rukoukseni, Herra ota vastaan avunhuutoni. Älä ole kuuro minun itkulleni! Minä olen muukalainen, etsin sinulta turvaa, olen koditon niin kuin olivat isänikin” (Ps 39:13).

Mutta meitä ei yhdistä orpoutemme tai erilainen elämäntilanne. Meitä yhdistää se, että olemme saman Isän lapsia, sillä ”Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa.” (Job 31:15). Sama Isä yhdistää erilaiset lapset. Jumalan perheeksi.

Teuvo V. Riikonen

Kirjoittaja on Savonlinnan kristillisen opiston rehtori.