Jääkö Jeesus taas joukkohautaan?

Yrittävätkö raamatuntutkijat romuttaa uskon perusteita? Pitäisikö heille kohauttaa olkapäätä? Vai tulisiko hyväksyä, ettei Raamatun keskeisiä tapahtumia voi ottaa todesta?

Yliopistolla on tuskin salaliittoa kirkkoa vastaan. Mutta jokaisen olisi hyvä oppia lukemaan tutkimustuloksia oikein. Ei virallisina totuuksina vaan terveellä järjellä arvioiden. Sellaiseen käyttöön tieteelliset väitteet on tarkoitettu.

Kaksi tapaa lukea Raamattua

Hengellinen tapa lukea Raamattua on monelle tuttu. Ihmiset rukoilevat Pyhää Henkeä selvittämään, mitä Jumala tahtoo sanoa. Raamattua lukiessa ollaan kasvokkain pyhän Jumalan kanssa ja kuunnellaan hänen ääntään. Näin hän ilmoittaa itsensä ihmisille.

Tieteellisen raamatunselityksen, eksegetiikan, näkökulma on toinen. Siinä opiskellaan Raamattua järjen valossa. Selvitetään, mitä teksti alunperin tarkoitti ja miten se ymmärrettiin. Tutkitaan Raamatun kirjojen syntyä, ympäristöä, kieltä, historiaa, tyyliä ja sanomaa. Näin Raamattua opitaan ymmärtämään paremmin. Tiede suojelee mielivaltaiselta raamatunselitykseltä.

Hengellinen ja tieteellinen lukutapa eivät sulje toisiaan pois. Ne ovat eri näkökulmia samaan kirjaan. Molemmilla on tehtävänsä. Ilman tiedettä ei olisi raamatunkäännöksiä ja moni asia jäisi arvoitukseksi. Ilman uskoa Raamattu olisi vain hieno vanha dokumentti vailla todellista käyttöä, eikä eksegeettejäkään tarvittaisi.

Pitäisikö tutkimuksen ottaa Jumala ja hänen vaikutuksensa huomioon? Väitän, että se olisi ongelmallista sekä tieteen että uskon kannalta. Tieteen on hallittava kohteensa. Sillä on omat pelisääntönsä, metodinsa. Jumalan ottaminen nappulaksi tieteen pelilaudalle olisi myös uskon kannalta kyseenalaista. Jo juutalaisessa perinteessä ajateltiin, ettei ihminen voi tutkia Jumalaa. Hän on inhimillisen tutkimuksen yläpuolella.

Mikä mättää?

Kun tieteellinen raamatunselitys koetaan uskolle ongelmalliseksi, kyseessä on usein työtapaturma: uskon ja tieteen alueet on sekoitettu keskenään. Kun tiede noudattaa omia sääntöjään, moni ongelma jää syntymättä. Joskus me tutkijat innostumme puhumaan asioista, joihin menetelmämme eivät yllä. Jos esimerkiksi kerron, mikä Raamatussa velvoittaa tämän päivän ihmistä, se edellyttää jo uskoa.

Tutkijana voisin todistella, ettei Jeesus asettanut lähetyskäskyä, (Matt 28:18-20). Se kun kuvastaa myöhempää kirkollista ajattelutapaa ja kielenkäyttöä. Mitä tähän vastaa valveutunut kristitty? Evankeliumin mukaan Jeesus antoi lähetyskäskyn ylösnousemuksensa jälkeen. Eihän tiede voi ottaa kantaa kysymykseen, onko jokin lause kuolleista heränneen miehen puhetta vai ei.

Samoin on jouluna. Väite, että Jeesus ei syntynyt Betlehemissä, on tuulesta temmattu. Jos edes kaikkien Rooman keisarien syntymäpaikkaa ei tiedetä, miten todistettaisiin, että juutalaisen puusepän poika ei syntynyt jossakin? Miten jäljitettäisiin köyhän pariskunnan matkareittiä kahdentuhannen vuoden takaa?

Toki syntymäkertomukset sopivat hyvin profeettojen ennustuksiin, mutta eivät pikkutarkasti. Jos tutkija esittää ”varmana totuutena” jotakin Jeesuksen syntymästä, hän liikkuu pelikenttänsä ulkopuolella.

Vaikuttaako tutkimus uskoon?

Luterilaisille Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Siksi tutkimus voi olla vaarallista – toisin kuin katolisessa kirkossa. Jos Jeesuksen luut löydettäisiin, kirkon ovet pantaisiin kiinni. Uskonpuhdistus nousi siitä, että raamatuntutkimus ja kirkon opetus ajautuivat ristiriitaan. Nykyäänkin on hyvä miettiä, vastaako kirkon opetus Raamatusta löytyviä malleja.

Yliopistolla tulee heittää radikaalejakin väitteitä. Tiedeyhteisön testissä toiset karsiutuvat pois, toiset jäävät. Maallikkokin saa epäillä, kyseenalaistaa, selvittää perusteita ja vaatia tarkennuksia tutkijoiden väitteisiin. Purematta ei saa niellä. Mutta ei myöskään sylkäistä. Tieteen uusimpiin tuloksiin voi suhtautua uteliaasti. Aika näyttää, pitävätkö ne paikkansa.

Jeesus ja joukkohauta?!

Ajatus ristiinnaulitun joukkohautaamisesta on mahdollinen, sillä rikollisina teloitetut saatettiin haudata tuolla tavoin. Käytettävissä olevat lähteet kertovat kuitenkin Jeesuksen kohdalla muuta, eikä uusia löytöjä ole tehty. Siksi tiedeyhteisö ei ole jaksanut innostua ajatuksesta. Evankeliumien kertomus Jeesuksen hautaamisesta ja ylösnousemisesta on voimassa. Tiede ei ole kumonnut sitä, mutta ei voi myöskään sitä todistaa. Uskoa Ylösnousseeseen tarvitaan yhä.

Teksti: Lauri Thurén

Piirros: Terhi Ekebom

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.