Jaakob – ja meni hermot

Jaakob oli luonteeltaan kiivasluontoinen luupää, joka vastoinkäymisten tullessa löi nyrkkiä Kapernaumin mäntyyn ja raivosi muille apostoleille: ”Nyt meni hermot…”.

Jaakob oli kuin vanha auto, jonka pytty meinasi leikata kiinni ennen kuin Jeesus viritti hänestä tasaisen koneen Herran teille.

Kotifirmasta Jeesuksen hommiin

Jaakob sai veljensä Johanneksen kanssa kutsun Jeesuksen seuraan suoraan veneestä Galilean järvellä. Paikalla ollut isäpappa menetti varmat sukufirman jatkajat, kun pojat päättivät jättää maalliset kalastushommat.

Jeesuksen kutsuessa kotiväki voi joskus surra, mutta parempaa saalista tulee Jeesuksen seurassa. Vaikka pojat varmasti kunnioittivat vanhempia, niin Jeesuksen kutsusta ei voinut kieltäytyä.

Molemmat veljet olivat hiukan kiivasluontoisia. Siksi Jeesus antoi molemmille lempinimen ”Boanerges”, joka tarkoitti ”ukkosenjylinän pojat”. Veljeksillä aina välillä tuli leiskui silmissä ja sylki lensi, kun he laukoivat mielipiteitään teemalla ”puhu ennen kuin ehdit ajatella mitä puhut”. Luonteen kiivaus tuli esiin monissa tilanteissa.

Sisäpiirin luotettuja uskottu

Jaakob kuului opetuslasten sisäpiiriin ja apostolien seurakuntaneuvostoon. Valittuun seuraan ei päässyt Jaakobin lisäksi kuin Johannes ja Pietari. Näillä kolmella oli ovet auki kaikille vastaanotoille. He saivat kuulla ja nähdä enemmän kuin muut.

He olivat Jairuksen tyttären kuolinhuoneessa ja näkivät Jeesuksen kirkastumisen vuorella. He näkivät myös Herransa tuskaisen taistelun Getsemanessa ennen vangitsemista ja kuolemaa. He olivat johtajia – eturivin miehiä.

Kun muut apostolit keittivät rannalla velliä ja perkasivat limaisia kaloja, nämä miehet antoivat Jeesuksen kanssa haastatteluja paikallisille kaupunki- ja seurakuntalehdille sekä Ilta-Sanalle.

Etuoikeutetusta asemasta huolimatta Jaakobin luonteen heikkoudet tulivat hyvin esille, eikä Raamatussa niitä kierrellä ja sievistellä.

Herra – pistä tulta pesään

Kerran matkalla Jerusalemiin apostolit meinasivat poiketa kebabilla Samarialaisessa kylässä (Luuk. 9:51-56). Kyläläiset katsoivat pitkätukkaisia Jeesuksen seuraajia nenänvartta pitkin. Kainalot märkinä, alba tomuisena ja matkan vaivat niskassaan veljekset hermostuivat ja ehdottivat Jeesukselle power on'ia ja suoraa toimintaa:

”Herra tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät…”.

 Jeesus kaivoi lempeästi kylmälaukusta jäätelöt ja rauhoitteli Sebedeussonin veljeksiä. Apostolien viritetyt kasapanokset jäivät lataamatta Samarian kebab-kioskin alle.

Toisella kerralla Jaakobin narsistinen kunnianhimo tuli esille. Jeesus oli ennen viimeistä matkaa puhunut oppilailleen tulevasta ristintiestä. Jaakobilla yläpään kone pyöri muilla taajuuksilla (Matt.20:20-28 ja Mark. 10:35-45).

Veljekset vaatimattomasti kyselivät eturivin paikkoja valtaistuimelle ja äitimamma saatiin mukaan pelaamaan paikkoja ”meidän pojille”. Toinen pää- ja toinen ulkoministeriksi.

Jaakob ryki vieressä ”En minä välttämättä, mutta jos ei kukaan muu niin kyllä minäkin…”. Muiden apostolien sappi kiehui, kun pojat tietämättään pyysivät paikkoja ristin molemmille puolille.

Takakireä luonne vaatii pientä laittoa

Jaakobin takakireä pytty ja käynti vaatikin pientä laittoa. Jeesus viritteli ja voiteli kuumasta ja epävarmasta koneesta tasaisesti käyvän, joka lopulta vei evankeliumia jopa Samarian kyliin. Silloin hän vei sinne dynamiitin sijasta Pyhän Hengen tulta. Jaakob oppi Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen jälkeen, että tärkeintä onkin palvelu.

Mestari opetti kädestä pitäen, että Jeesuksen seuraajan tie ylöspäin viekin alaspäin. Tärkeintä ei ole, että oma kone kulkee kovaa hetken, vaan se että se vie perille ja muutkin pääsevät kyytiin.

Jaakob mainitaan Raamatussa lähes aina muiden apostolien joukossa, eikä yksin. Erillään muista voimme lukea vain hänen kuolemastaan, jonka Jaakob kärsikin varsin varhain (Apt. 12:1-2).

Herodes Agrippa mestautti Jaakobin, mutta Jeesuksen anteeksiantamus oli koskettanut ja näin kiivasluontoinen sai varhain mennä sinne, missä takakireäkin käy tasaisella lämmöllä.

Teksti: Teuvo V. Riikonen

Piirros: Pekka Rahkonen

Kirjoittaja on kirjailija-pastori, joka toimii Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina.

Joka junaan

Meillä jokaisella on erilainen luonne. On koleerikkoja, flegmaatikkoja, melankolikkoja ja sangviinikkoja. Ja jotkut siltä väliltä: pingviinikkoja…

Apostoli Jaakobin kyydissä opimme paljon. Tärkeintä ei ole millainen luonne meillä on, vaan millaisen koneen Jeesus voi siitä virittää.

Tärkeintä ei ole, kuinka kauan ja näyttävästi saat palvella evankeliumin tiellä, vaan miten uskollisesti palvelet. Jotkut Jumala kutsuu Kotiin jo varhain. Tehtävä, joka meidän silmissä näytti liian lyhyeltä, olikin Jumalan silmissä juuri sopivan pituinen.

Jaakob opettaa myös esimerkillään, että joskus omasta uskosta voi joutua maksamaan kovan hinnan ja se vielä kannattaa: oman henkensä.

Taivaassa ei kysytä millainen luonne meillä oli vaan uskoimmeko Jeesukseen. Se vie kiivaammankin koneen perille!