Jaakob voitti Jumalan

Kuuluisan Abrahamin pojanpoika Jaakob on sovintomatkalla veljensä Eesaun luokse, 1 Moos 32. Kun mies leiriytyy Jabbok-joen rannalle, hänen kimppuunsa hyökkää tuntematon mies. Painiottelu kestää läpi yön. Sääntöjä ei tunneta, kamppaillaan elämästä ja kuolemasta.

Ottelu päättyy merkillisesti. Vastustaja saa Jaakobilta lonkan sijoiltaan, mutta tämä tarraa mieheen sellaisella vimmalla, että irti ei pääse. – En päästä sinua, ellet siunaa minua, ähkäisee Jaakob. Eikä tuntematon voi kuin siunata. Samalla paljastuu, kenen kanssa Jaakob otteli.

– Sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut, mies toteaa. Nimeään muukalainen ei kerro sen enempää kuin Mooseksellekaan myöhemmin. Mutta kyllä Jaakob hänet tunnistaa.

– Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.

Kuka oli
tuo mies?

Varhaiset juutalaiset selittivät muukalaisen enkeliksi. Nykyisinkin olisi mukava tulkita tuohon tapaan. Meidän kuvamme Jumalasta on henkisempi. Hän on ikuinen Luoja ajan ja paikan tuolla puolen. Ja armeliaampi kuin tuo outo hahmo. Miksi Jumala hyökkäisi omiensa kimppuun pahat mielessä? Jaakobinkin hän oli aiemmin luvannut siunata ja tehdä tästä suuren kansan, 1 Moos 28. Sitä paitsi me tiedämme, että Jumala voittaa ihmisen, ei ihminen Jumalaa.

Tieteellinen tutkimus on ollut yhtä hakoteillä. Arvellaan, että kyseessä oli perinteinen virtaan liittyvä demoni tai muu alkeellinen jumalakuva. Tai että koko tarina olisi kehitetty selitykseksi sille, ettei reisijännettä syödä – asiaa kun ei mainita VT:n muuten tarkoissa ruokailusäännöissä.

Raamattu kertoo toisin. Sana "Jumala” tarkoittaa todella ylintä jumalaa, ei vesihiittä. Suurin yllättyjä taisi kuitenkin olla Jaakob itse tuona yöllisenä hetkenä. Miksi Jumala näin tekee, kun on juuri luvannut toista?

Luther ja
Jaakob

Uskonpuhdistajalle tämä teksti oli kova paikka. Miten Jumala voi toimia täysin toisin kuin on luvannut? Keskiajan teologit tunsivat käsitteen deus nudus, Paljas Jumala. He ajattelivat, että Jumala voi kaikkivaltiaana tehdä aivan mitä haluaa, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanottavaa. Tähän Jumalaan Luther aluksi ihastui: häntä ei Paavi hallitse!

Pian Luther kuitenkin näki, ettei Paljaan Jumalan kanssa ole leikkimistä. Jumalahan voi heittää hänetkin helvettiin vastoin kaikkea Raamatussa luvattua. Eikä siihen olisi mitään sanomista.

Jaakobin
rinnalla

Itse asiassa Jaakobin kohdannut Paljas Jumala on melkein jokaiselle tuttu. Katekismuksen mukaan Jumala ilmoittaa itsensä luonnossa sekä kansojen ja yksittäisten ihmisten historiassa. Mitä me niistä opimme?

Katastrofeja, käsittämättömiä onnettomuuksia, sotia ja julmuutta. Katsaus päivän uutisiin kertoo, millaista tässä maailmassa on. Monen oma tai ystävien kokemus kertoo samaa kieltä. Jos Jumala todella on kaikkivaltias, ei hän olekaan sillä tavoin armahtava ja lempeä kuin kerrotaan.

Jaakobilla ei ollut varaa teologisiin pohdiskeluihin. Hän taisteli elämästä ja kuolemasta. Luther mietti, millä ihmeellä tuo mies pärjäsi Kaikkivaltiasta vastaan. Sitten hän oivalsi: kyse oli lupauksesta. Jumala oli luvannut tehdä Jaakobista suuren kansan. Siksi hän ei voinut tappaa Jaakobia. Tästä lupauksesta mies piti kiinni. – En päästä sinua ellet siunaa minua!

Ihmisen ainoa ase Paljasta Jumalaa vastaan oli Jumalan oma lupaus. Se, että hän ei voi pyörtää puheitaan. Tällä aseella, yhdellä Jumalan sanalla, ihminen voitti Jumalan.

Voitto
kotiin

Luther näki, että tässä on hänenkin mahdollisuutensa. Vaikka elämässä näyttäisi kuinka toivottomalta, Jumala vieraalta ja väkivaltaiselta, on sentään Jumalan lupaus Raamatussa. Katekismus jatkaakin oikein, että Jumala ilmoittaa itsensä erityisesti omassa sanassaan.

Puhe armahtavasta ja laupiaasta Jumalasta ei aina sovi yhteen kokemamme todellisuuden kanssa. Joskus heräämme ikävään yllätykseen Jabbokin rannalla. Oma usko ja toivo ovat hiipuneet, eikä puhe rakkaudestakaan tunnu pitävän paikkaansa. Silloin ainoa toivo on Jumalan sana. Hän on luvannut pitää huolta ja pelastaa ne, jotka uskovat Jeesukseen.

Jos Jaakob olisi luovuttanut, hänen olisi käynyt huonosti. Hänen asemaansa joutuneen on hyvä ajatella samoin. Jumalan sanasta pidetään kiinni kynsin hampain. Ja tapahtuu ihme: Savi voittaa valajansa, luotu Luojansa. Aamulla Isän armahtavat kasvot paljastuvat eikä siunausta puutu.

Jouluna Jumala tuli maan päälle aivan toisenlaisessa muodossa kuin Jabbokin rannalla. Meidän onneksemme.

Teksti: Lauri Thurén
Piirros: Pekka Rahkonen