Jeesus pahassa paikassa

Jeesuksen vertauksilla on evankeliumeissa kaksoissisar: Vapahtajan omasta elämästä muistetut lyhyet kertomukset, jotka päättyvät lentävään lauseeseen. Teologit käyttävät niistä nimeä kreia. Näissä kertomuksissa Jeesus selviytyy usein kiperästä tilanteesta. Mutta jos haluaa löytää niiden sanoman, on tunnettava niiden rakenne.

Sanoma löytyy lopusta

Lyhyen kertomuksen alussa kuvataan lähtötilanne. Kiistakeskusteluja pohjustetaan kertomalla vastapuolen juonesta. Sitten tapahtuu kaikenlaista. Tämä kaikki pohjustaa lopussa tulevaa yllättävää käännettä tai lausetta.

Vasta lopusta käsin sanoma avautuu. Rakenne on samanlainen kuin Jeesuksen vertauksessa tai vaikkapa hyvässä kaskussa: viimeinen “punch line” on kaikkein tärkein. Sanomaa ei saa etsiä muualta.

Pitäisikö veroja maksaa?

Lainopettajat ja ylipapit halusivat Jeesuksen satimeen, Luuk 20:20-26. Rakennettiin kompakysymys, johon oli vain vääriä vastauksia. Pitääkö meidän maksaa keisarille veroa vai ei? Myönteinen vastaus veisi maineen hurskaana miehenä, kielteinen veisi vankilaan.

Kunnon juutalaisena Jeesus ei vastaa suoraan vaan pyytää näyttämään verorahaa. Uskon, että kun kaverit kaivoivat kolikon esiin, he tajusivat yhtäkkiä että peli oli menetetty. Kädessä oli keisarin kuva, epäjumalan kuva. Ja sellaisethan Mooses kielsi ankarasti, 2 Moos 20:4.

Jeesuksen on helppo pudottaa pallo kenttään: Antakaa keisarin kuva keisarille. Mutta Jumalan kuva Jumalalle.

Kertomuksen tarkoitus ei ole vastata kysymykseen pitäisikö veroja maksaa. Se ei myöskään halua osoittaa, miten nokkela Jeesus oli tai miten nolosti vastapuolen kävi. Sanoma on lopussa: - Te olette Jumalan kuvia, 1 Moos 1:27. Viis veropolitiikasta, antakaa te itsenne Jumalalle.

Pitäisikö nainen kivittää?

Lainopettajat ja fariseukset halusivat Jeesuksen satimeen, Joh 7:53-8:11. Taas rakennettiin kompakysymys, johon oli vain vääriä vastauksia. Pitäisikö meidän kivittää aviorikoksesta kiinni joutunut nainen vai ei? Kielteinen vastaus veisi maineen hurskaana miehenä, myönteinen veisi vankilaan.

Juoni on hiottu tarkkaan, ehkä taitavimpana yksityiskohtana se, että nainen on saatu yksinään kiinni itse teosta. Tällä kertaa mikään ei voi mennä pieleen...

Kunnon juutalaisena Jeesus ei vastaa suoraan vaan piirtelee hiekkaan. Lopulta hän heittää pallon takaisin kysyjille: "Kivitetään vaan. Se teistä joka ei ole syyllistynyt tähän syntiin, saa aloittaa." Nyt kysyjät ovat yhtä mahdottomassa tilanteessa kuin Jeesus äsken: kivittäminen veisi vankilaan, kivittämättä jättäminen veisi maineen ja kansansuosion.

Tilanne on niin kiperä, että Raamatun kopioitsijat ovat halunneet helpottaa sitä. Kertomukseen on lisätty hurskas selitys: "Omassatunnossaan he tiesivät olevansa syyllisiä, siksi he lähtivät pois paikalta." Selitys ei kuulu kertomukseen. Kyllä miehet uskoivat olevansa kovasti pyhiä ja syyttömiä. Mutta kun he vasten tahtoaan joutuivat poistumaan, se näytti kansan silmissä julkiselta synnintunnustukselta. Sen jälkeen oli paha enää syytellä ketään.

Kertomuksen tarkoitus ei ole osoittaa, miten nokkela Jeesus oli tai miten nolosti vastapuolen kävi. Sanoma on lopussa. "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Synti ei tule yhtään hyväksytymmäksi, mutta syntinen tulee.

Martta vai Maria?

Martta tarjoilee Jeesukselle herkkuja hiki hilkassa, mutta Maria istuu ja kuuntelee lumoutuneena, Luuk 10:38-42. Harmistunut Martta pistää Jeesuksen vaikean valinnan eteen: "Etkö lainkaan välitä? Sano hänelle, että hän auttaisi minua."

Valittavana on jälleen vain vääriä vastauksia. Toinen sisaruksista loukkaantuu varmasti. Tällä kertaa Jeesus sanoo suoraan: Sinä Martta puuhaat monenlaista, mutta vain se mitä Maria tekee on tärkeää.

Selittelyt eivät auta: Vain yksi on tarpeen. Jo varhainen kopioitsija on tehnyt pehmentävän lisäyksen tekstiin, ja moni rovasti on yrittänyt kaunistella Jeesuksen loukkaavia sanoja, ehkä itsekin pullakahvien toivossa.

Tälläkään kertaa viestiä ei tule etsiä kertomuksen alusta eikä miettiä, saako toiselle olla töykeä vai ei. Viimeiset lauseet ovat ratkaisevia. Ihmisen elämässä parhaat ja tärkeimmätkin asiat nollautuvat kerran. Lopulta vain yksi on tärkeää: se että on istunut Vapahtajan jalkojen juuressa ja kuunnellut hänen puhettaan. Tämä Raamatun keskeinen sanoma löytyy, kun osaamme etsiä sitä oikeasta kohdasta kertomusta.

Teksti: Lauri Thrén

Piirros: Pekka Rahkonen

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.