Jeesus Vanhassa testamentissa

Nykyihmisen voi olla vaikea tajuta, miten suunnaton merkitys "vanhalla” testamentilla oli ensimmäisille kristityille. Jeesuksen ihmeteot, ristinkuolema tai edes ylösnousemus eivät itsessään merkinneet vielä mitään. Vasta kun nähtiin, että ne täyttävät pyhien kirjoitusten ennustuksia, ne muuttuivat uskon kannalta tärkeiksi tapahtumiksi.

Ensimmäinen saarna

Jo ensimmäinen kristillinen saarna painotti, että Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus oli ennalta luvattu, Apt. 2:14–40. Alkuseurakunta tunnisti nopeasti monta tekstiä, jotka ennakoivat Jeesuksen toimintaa.

Evankeliumeista näitä havaintoja löytää koodimerkinnällä "näin kävi toteen tämä profeetan sana...” tai "jotta kävisi toteen tämä kirjoituksen sana...” tai "...mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut.”

Tunnetuimpia ennustuksia on Jesajan kuvaus Herran palvelijasta, joka joutuu kärsimään syyttömästi monien puolesta, Jes. 53.

Hänet lävistetään ja ruhjotaan, mutta hän parantaa ja kantaa kaikkien syntivelan. Hänet lyödään hengiltä mutta haudataan rikkaan hautaan. Hän pyytää pahantekijöilleen armoa, hän antaa itsensä sovitusuhriksi, hän tekee monet vanhurskaiksi. Herran tahto täyttyy hänen kauttaan, ja lopulta hän saa nähdä valon.

Siksi minut hylkäsit

Yhtä tärkeä on Psalmi 22, johon Jeesus ristillä viittasi. Vihamiehet runtelevat ja pilkkaavat Jumalan hylkäämää miestä ja jakavat arvalla hänen vaatteensa. Mutta lopulta Herra pelastaa tämän kärsijän. Äkkiä mittasuhteet muuttuvat: kaikki ihmiset vielä tulevaisuudessakin ylistävät Herran hyvyyttä tämän miehen vuoksi.

Uskontunnustuksen mukaan Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä, "niin kuin oli kirjoitettu”. "Kolmantena päivänä” tai "kolmen päivän kuluttua” on VT:ssa kuva siitä, miten Jumala puuttuu tapahtumien kulkuun.

Evankeliumien kuvaukset pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumista on kirjoitettu yllä olevat ennustukset mielessä. Vastaavasti parantamisihmeet nähtiin suorina ennustuksina Jeesuksen toiminnasta, Matt. 11:2–6.

Kuningas kuolee ja voittaa

Psalmit 2 ja 110, jotka olivat alkujaan Israelin kuninkaan juhlahymnejä, ennustavat, että Jumalan poika tulee kerran hallitsemaan kaikkia kansoja.

Alkuseurakunnan innovaatio oli yhdistää yllä mainittu sijaiskärsijä ja psalmien voitokas kuningas. Juuri alistumalla, kärsimällä ja kuolemalla kaikkien puolesta hän saavuttaa kaiken vallan maailmassa.

Jeesuksen esikuvia löytyy Mooseksesta Melkisedekiin ja Iisakista Daavidiin. Mutta varhaisimmissa kristillisissä lauluissa mentiin vielä syvemmälle: Jeesus oli itse mukana maailmaa luotaessa, Kol. 1:12–20, Fil. 2:6–11, Joh. 1:1–18. Näiden hymnien laulajat olivat retkeilleet Jeesuksen kanssa pitkin Palestiinaa.

Miten he saattoivat äkkiä uskoa hänestä jotakin tuollaista?

Alussa oli Viisaus

Selitys löytyy Raamatun alusta. Jumala loi taivaan ja maan "alussa”. Varhaiset juutalaiset raamatuntuntijat oivalsivat, että sana voitiin kääntää myös "esikoisessaan”.

Alettiin miettiä, kuka tuo Jumalan esikoinen oikein oli. Senhän täytyi olla hänen oma viisautensa! Pian Viisaus kertoikin olleensa mukana maailmaa luotaessa, Sananl. 8:22–31. Apokryfisessä Viisauden kirjassa aiheesta kuullaan lisää.

Ensimmäisillä kristityillä oli kuitenkin ongelma, jota suomenkielisen on vaikea mieltää. Viisaus oli kreikassa feminiinimuotoinen eli naispuolinen sana, sofia. Miten se sopisi Jeesukseen?

Ratkaisuksi keksittiin kääntää Viisaus monimerkityksisellä käsitteellä logos, joka on sopivasti maskuliini, miespuolinen, ja siis sopii Jeesukselle, Joh. 1.

Juuri Sanallaan Jumala loi maailman. Oikeastaan tämänkin lehden nimi voisi siis olla Viisaus!

Ensimmäinen evankeliumi

Varhainen kirkko näki, että evankeliumia julistettiin ensimmäisen kerran syntiinlankeemuksen jälkeen. Kuulijana ei ollut Aadam tai Eeva vaan Käärme: "Minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän”, 1. Moos. 3:15.

Kuka uskoo saamamme sanoman?

Yllämainitut raamatunkohdat olivat varmaankin puheenaiheina, kun ensimmäiset kristityt yrittivät löytää mieltä sille, mitä Jeesukselle oli tapahtunut. Niiden pohjalta he vakuuttuivat Mestarinsa merkityksestä.

Moni muu juutalainen lukee nykyäänkin noita omia pyhiä tekstejään, mutta ei löydä niistä Jeesusta. Niillä ei voi "todistaa” Jeesuksen jumaluutta. Lopulta kyse on sittenkin uskon asioista.

Teksti: Lauri Thurén

Piirros: Pekka Rahkonen