Johannes rakkauden korkeakoulussa

Nämä kaikki piirteet löytyvät Johanneksesta. Miehestä, joka eli apostoleista pisimpään ja oli ainoa, joka ei kohdannut marttyyrikuolemaa.

Johanneksella oli nimi, joka on yksi maailman suosituimpia. Johanneksia ja Johanneksen johdannaisia voi tavata kaikkialla maailmassa. Johannes oli veljensä Jaakobin ja Pietarin tavoin ammattikalastaja. Galilean rannoilla lapsuus ja nuoruus meni virveliä veivatessa. Katiskat ja siimat olivat käytössä, kun nämä alussa kiivasluontoiset pojat vetivät nuottaa ja selvittelivät verkkoja Kapernaumin rannoilla.

Pinna oli välillä tiukassa, mutta puhtia ja henkeä riitti. Taustalla oli luonne, joka oli valmis räjähtämään tilanteessa kuin tilanteessa. Nimi oli tullut isäpapan Sebedeuksen mukaan. Kalastajan hommat olisivat voineet jatkua pitempäänkin, ellei Kristus olisi tullut paikalle. Eräänä päivänä Johannes tuli uskoon noin klo 16.00 iltapäivällä (Joh. 1:29-39). Johanneksen jäädessä Jeesuksen seuraan oli ”noin kymmenes tunti”. Iltapäivän lämmössä kiihkeästä kuumakallesta alkoi kasvaa rakkauden apostoli.

Kristuksen kohtaaminen ei tehnyt Johanneksesta hetkessä rakkauden apostolia. Luonteen äkkipikaisuus tuli vielä monta kertaa esille. Eräällä julistusmatkalla muuan täysin vieras henkilö käytti Jeesuksen valtaa ajamalla ulos riivaajan. Johanneksen pönttö meinasi paukkua tästä ja hän antoi lausunnon Jeesukselle (Mark. 9:38-40, Luuk. 9:49-50) ”me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa sinua meidän joukossamme”. Johanneksen kunnianhimo otti koville, kun joku toinenkin osasi.

Sama vanha kavala Aatu nosti päätään, kun ilmeni erilaisuutta. Se usein synnyttää fanaattista lahkolaisuutta, epäraamatullista eristäytymistä ja turhaa jakautumista.

Teini-ikäinen kiihkoilija

Johannes oli ilmeisesti nuorin apostoleista. Sellainen teini-ikäinen siloposki, jonka ensimmäiset partahaivenet alkoivat heilua Galilean tuulessa. Posken silot eivät vaikuttaneet luonteeseen. Jeesuksen kolmivuotisessa kirkon virallisessa apostolityönohjaajadiakonia-ammattikorkeakouluohjaajakoulutuksessa Johanneksesta alkoi kasvaa lämmin hengellinen isä. Sellainen elämän kovissa kouluissa Kristuksen tuoksulaiseksi kasvanut Erkki Lemisen ja NiiloTuomenoksan etäispesäke. Sellainen, joka tunsi uskon ja sovituksen ytimen ja oli tarvittaessa rakentavasti tiukka: näin me uskomme ja opetamme.

Hän oli loistava esimerkki siitä, miten rasittavista, itsekkäistä ja narisevista nuorista ei aina tule vastaavanlaisia aikuisia. Kristuksen monimuotokoulutus muutti ja kasvatti Johanneksen luonnetta. Pinnan alla oli sama vanha nuorisorambo, mutta sydän oli täynnä rakkautta. Kristuksen rakkautta.

Rakkauden suosikkiapostoli

Johanneksesta kasvoi rakastettava ja rohkea Jeesuksen seuraaja ja hän sai olla Jeesuksen suosikkiapostoli. Häntä kutsuttiin yksinkertaisesti ”opetuslapseksi, jota Jeesus rakasti” (Joh. 13:23; 20:2; 21:7, 20).

Tämä rakkaus kesti loppuun asti. Apostoleista vain Johanneksen kerrottiin seisoneen ristin juurella. Hän oli ainoa apostoli, johon Jeesus viittasi viimeisissä sanoissaan ristillään ”Vaimo, katso poikasi” ja ”Katso äitisi”. Johannekselle riitti vielä ihmissuhdetehtäviä ristilläkin. Johanneksesta kasvoi rakkauden apostoli, sillä hän viittaa kirjoituksissaan yli 50 kertaa rakkauteen.

”Jumala on rakkaus”. Siinä on apostolin virallinen kirkon vuosiaihe maailman loppuun asti. Evankeliumi Johanneksen mukaan on yksi upeimpia kirjoituksia, joka olisi varmasti pärjännyt vuoden kristillinen kirja-kilpailussa. Johanneksen kirjeet jatkavat tuon opillisesti jämäkän rakkauden apostolin lempeäntiukkaa opetusta.

Kunnon körtti pienellä paikalla

Johanneksesta kasvoi kunnon körtti, joka oli pienellä paikalla. Hän pysyy evankeliumissaan taka-alalla eikä mainitse itseään nimeltä. Muut evankelistat mainitsevat hänet noin 30 kertaa. Hän puhuu itsestään muutaman kerran ”tuona”, ”muuna” ja ”toisena opetuslapsena”. Nuoresta röyhkimyksestä oli kasvanut Kristuksen koulutuksessa rakkauden apostoli – Jumalan oikea gentlemanne.

Elämänsä loppuvaiheessa Johannes sai maistaa tuomiokapitulin ”korpisenkeppiä ja pohjolanporkkanaa”. Perimätieto ja legenda kertovat, että hänet olisi yritetty myrkyttää ja että vainojen aikana hänet olisi heitetty kapitulin istuntoon kiehuvaan kattilaan.

Yksi oli kuitenkin varmaa. Johannes karkotettiin pienelle karulle rangaistussiirtolasaarelle Patmokselle. Siellä Domitianuksen vainojen aikaan hän vastaanotti Ilmestyskirjan näyt. Keisari Trajanuksen aikaan Johanneksen komennus Patmokselle päättyi ja hän sai palata Efesokseen. Siellä hän oli kovasti kiinnostunut lähetystyön menestymisestä.

Vanhan rypyt suoristuvat

Johannes oli ainoa apostoli, joka ei ilmeisesti kärsinyt marttyyrikuolemaa. Silti hän kuoli. Hän lienee elänyt yhdeksänkymppiseksi. Kun hänen veljensä apostoli Jaakob kuoli apostoleista ensimmäisenä, kuoli Johannes viimeisenä.

Vanha Jumalan sotaratsu vanheni, rypyt lisääntyivät ja muistot nuoruuden siloposkista olivat taakse jäänyttä elämää. Mutta sydämessä asui sama rakkaus Kristukseen, joka kerran Galilean järven rannoilla oli sytyttänyt nuoren miehen.

Kunnes tuli päivä, jolloin rypyt suoristuivat.

-------

Kristuksen tuoksulaiset

Jumalan seurakunta tarvitsee sekä nuoria innokkaita että vanhoja seestyneitä. Ja siltä väliltä kaikenikäisiä. Suurin osa kääntymyksistä tapahtuu nuorena, mutta Kristukselle kaikki iät ovat tärkeitä. Mikä onkaan upeampi elämä kuin saada elää vuosikymmeniä Kristuksen omana? Tällaiset Jumalan koulussa koetellut Kristuksen tuoksulaiset tuovat tuulahduksen jostakin kaukaa. Kun tällainen ihminen on täynnä armoa ja totuutta, hän toimii monella tavalla Kristuksen kirjeenä. Mikä onkaan hienompaa seurakunnassa, kuin että nuoret ja vanhat löytävät toisensa? Kristuksen omina.

Jumalan rakkaus voi kohdata kaikenikäiset ja kuolema on lopulta yhtä demokraattinen meille kaikille. Vain yksi ihminen yhdestä kuolee ja jokaisesta sukupolvesta vain ja ainoastaan sata prosenttia. Kristukseen uskovalle se avaa tien taivaaseen. Jeesukseen uskovan taivas alkaa jo täällä maan päällä. Johannes on meille esimerkki Jumalan uskollisuudesta. Hän, joka kutsuu, on uskollinen ja vie kerran omansa taivaaseen. Sinne, missä uskominen muuttuu näkemiseksi.

Teksti: Teuvo V. Riikonen

Kirjoittaja on kirjailija-pastori joka toimii Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina.