Jumala on toisenlainen

Perinteisen ajattelun mukaan Jumala on rakastava isä, oikeudenmukainen tuomari ja lempeä paimen. Jeesuskin kuvasi häntä noilla tavoilla. Mutta kun Jeesus halusi kertoa Jumalasta jotakin uutta, hän otti erilaiset vertauskuvat käyttöön. Kun sellaisiin törmää Raamattua lukiessa, ei kannata vain kohauttaa olkapäätä. Raamatun ehkä tärkein viesti löytyy kummallisten hahmojen luota.

Itsekäs tuomari

Kerran Jeesus vertasi Jumalaa tuomariin, joka oli pahasti korruptoitunut(Luuk. 18). Hän ei piitannut pätkän vertaa siitä, mitä taivas tai toiset ihmiset hänestä ajattelivat. Rikkaat saivat apua, mutta köyhien oli turha tulla hakemaan oikeutta tältä kaupungin virkamieheltä.

Tuomarin luo tulee leski, jolle on tehty ilmiselvää vääryyttä. Liekö joku keplotellut eukon rahat, sillä hänellä ei ole varaa maksaa tuomarille ylimääräistä. Tuomari tuumaa, ettei nettoa tästä mitään ja jättää asian käsittelemättä. Mutta täti pysyy tiukkana ja ahdistaa virkamiestä yhä uudestaan.

Lopulta tuomari ajattelee omaa mukavuuttaan: parasta hoitaa asia kuntoon, muuten tuo nainen iskee minulta silmän mustaksi (alkukieli) tai repii silmät päästä (raamatunkäännös). Tuomari ei todellakaan ole jalo ja arvokas esikuva. Erikoinen tapa kuvata Jumalaa!

Nihkeä ystävä

Hieman aiemmin Jeesus kuvaa Jumalaa vastahakoiseksi ystäväksi (Luuk. 11). On keskiyö. Mies on jo pannut portin lukkoon ja lapset nukkumaan, kun puolituttu alkaa rymistellä ovella ja pummata leipää. Alkutekstin mukaan hän pyytää särvintä häpeämättömästi, röyhkeästi. Hän ei tarvitse sitä edes itse vaan satunnaiselle tuttavalleen.

Miksi unelias, vastentahtoinen ystävä nousee viemään leipää tälle kiusalliselle tuttavalleen? Miehen sydäntä ei varmaankaan täytä lähimmäisenrakkaus eikä lempeys, pikemminkin melkoinen harmi ja kiukku. Mutta leipää hän antaa, ja Jeesus kysyy: ettekö itsekin vastaavassa tilanteessa toimisi samoin? Minä kysyn: miten näin nuiva hahmo kuvaa Jumalaa?

Pahat ihmiset

Jeesus lisää löylyä. Hän kutsuu kuulijoitaan suorasukaisesti pahoiksi ihmisiksi, mutta vertaa sitten Jumalaa heihin! Kun oma poikanne pyytää kalaa tai kananmunaa, ette tekään sentään niin pahoja ole että sujauttaisitte eväsreppuun käärmeen tai skorpionin. Tuskinpa hyvä Jumala on paljon teitä huonompi?

Jumala ei ole pahempi

Kaikki nämä erikoiset tyypit osoittavat, että joskus hankalakin ihminen ajautuu auttamaan olosuhteiden pakosta, vaikka ajattelisi vain omaa etuaan ja mukavuuttaan. Pahakin voi joskus tehdä hyvää.

Jeesuksen viesti on yksinkertainen: Jumala ei voi olla pahempi kuin nämä tyypit! Kun Jumala antaa ihmisille kaikkea hyvää, se on vähintä mitä hän voi tehdä. Jos kerran pahat ihmiset lopulta auttavat, on aivan luonnollista ja itsestään selvää, että hyvä Jumala auttaa.

Omituisten otusten kerho

Kun tutuista vertauksista puhalletaan pois selitysten kuorrutus, paljastuu vähän mukavampia, mutta aika surkeita tyyppejä (Luuk 15). Jeesus vertaa Jumalaa ensin huolimattomaan lampaiden omistajaan, jolta eläin pääsee karkuun. Seuraava esikuva on tohelo Kassi-Alma, joka pudottaa kolikkonsa. Viimeisenä esiintyy eläkevaari, jonka lastenkasvatus on mennyt pieleen.

Miten nämä kuvaavat Jumalaa? Jokainen alkaa juhlia vasta kun kadonnut on löytynyt. Olisi perin erikoista iloita kun jokin asia on hukassa. Ettehän tekään niin tee, vetoaa Jeesus häntä syyttäviin fariseuksiin ja lainopettajiin, (Luuk 15:4). Pitäisikö Jumalan olla pöhkömpi ja juhlia hurskaita, kun häneltä on liuta syntisiä kateissa?

Totta kai, sanoo Jeesus

Outojen hahmojen avulla Jeesus opettaa Jumalasta jotakin keskeistä. Hän ei tyydy vakuuttamaan kuulijoitaan Jumalan ylimaallisesta rakkaudesta. Hän ei väitä että Jumalan rakkaus olisi jotakin poikkeuksellista, ihmeellistä ja uskomatonta.

Ajatus kulkee päinvastaiseen suuntaan: Jos Jumala ei auttaisi, silloin hän olisi huonompi kuin nuo esikuvina toimivat ikävät hahmot. Totta kai hän antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin.

Myöhempi hengellisyys on kaventanut Jeesuksen kuvaa rakastavasta Jumalasta. On määritelty, miten Jumalan rakkautta voisi ansaita, miten Jumalalle voisi kelvata tai keistä hän ei välitä. Itsekkään tuomarin esikuva on päässyt unohtumaan.

Apu ei silti tule heti. Mutta leski pyysi kiukkuisesti eikä vähästä lannistunut. Tuttava jatkoi kolkuttamista öisellä ovella, kunnes leipää tuli. “Pyytäkää, niin teille annetaan... kolkuttakaa, niin teille avataan” (Matt 7:7). Sinnikkäästi, röyhkeästi, häpeämättömästi. Muistaen, että Jumala ei voi olla pahoja ihmisiä pahempi.

Lauri Thurén

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.
Piirros Pekka Rahkonen