Juudas, se toinen, ei Iskariot

Juudas-nimi on ollut Jeesuksen aikana hyvin yleinen. Jeesuksen apostoli-joukkueeseen pääsi kaksi samannimistä, ja jossakin vaiheessa nimelle tuli huono kaikupohja. Kun Iskariot-niminen kaima vaihtoi pysyvästi hiippakuntaa, piti toisen Juudaksen kohdalla tehdä rajaus selväksi.

 

Kun Johannes kirjoitti Juudaksesta, hän sanoi ”Juudas, se toinen, ei Iskariot” (Joh.14:22). Häpeä olisi ollut melkoinen, jos hänet olisi yhdistetty kavaltaja Iskariotiin.

 

Sekaannusten välttämiseksi Matteus ja Markus käyttivät Juudaksesta muita nimiä. Matteus kutsui häntä Lebbeukseksi, jonka toinen nimi oli Taddeus (Matt.10:3) ja Markus nimitti häntä pelkästään Taddeukseksi (3:18).

 

Luukas sen sijaan käytti nimeä Juudas Jaakobin poika (Lk. 6:16 ja Apt.1:13). Kirkkoisä Hieronymus kutsui Juudasta Trinomiukseksi, joka tarkoitti ”miestä, jolla oli kolme nimeä”. Kyse oli siis samasta apostolihepusta. Nimet Lebbeus ja Taddeus merkitsisivät ”rakastettua”, ”lämminsydämistä” tai ”kokosydämistä”. Joka tapauksessa hän oli ”Ei se Iskariot”.

 

Muuten tämän Juudaksen vaiheista ei tiedetä paljon. Koska Raamatussa esiintyy muitakin Juudaksia, hänet on erotettava Iskariotin lisäksi Jeesuksen Juudas-nimisestä veljestä sekä siitä, joka kirjoitti samannimisen kirjeen. Juudas oli samalla tavoin kuin Jaakob junior, unohdettua kansaa, josta ei paljon tiedetä, vaikka hän pääsikin apostolien joukkueeseen.

 

"Lyö, Jeesus
nyrkki pöytään…"

 

Juudaksen tekemisistä mainitaan ainoastaan silloin, kun hän yläsalissa esitti Jeesukselle kysymyksen (Joh.14:22-) ”Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?”. 

 

Juudas oli pihalla Jeesuksen todellisen roolin suhteen. Hän odotteli lippa silmillä maanpäällistä valtakuntaa ja pitopalvelua, jossa hänellä olisi eturivin paikka heti tarjoilun alettua.

 

Kun Jeesus oli ratsastanut aasilla Jerusalemiin ja pistänyt temppelissä pienen puhdistuksen pystyyn, Juudaksen toiveet olivat korkealla. Ehkä Jeesus kohta lyö nyrkin pöytään ja sanoo, missä on kaapin paikka!

 

Mutta Jeesus puhuikin Isän kodista taivaassa, uskosta, tiestä miten taivaaseen pääsee ja lupasi olla heidän kanssaan kovemmissakin koitoksissa (Joh.14:1-6, 18-21).

 

Juudas oli kuitenkin pihalla kuin pyy maailmanlopun edellä. Ei mennyt kaikki jakeluun, vaan Juudaksen päässä pyörivät muut asiat. Juudaksen yläpään pururata oli nestevajauksessa.

 

Juuri tällaisessa tilanteessa hän kysyi edellä mainitun kysymyksen ”miksi ilmaiset itsesi vain meille”. Juudas itse asiassa vihjasi Jeesukselle, että olisi aika lopettaa lepertelyt ja laittaa homma kondikseen täällä maan päällä!

 

”Taas näitä yksinkertaisia
galilealaisia…”

 

Löytyään itseään kämmenellä otsaan ja ajateltuaan mielessään pahemmin hermostumatta: ”Voi ei, taas näitä yksinkertaisia Galilean miehiä!” Jeesus vastasi: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt” (Joh.14:23-24).

 

Jeesus sanoi yksinkertaisesti tälle hankalamman kaavan kautta asiat sisäistävälle jätkälle: ”Kuule tätä hommaa ei hoideta tempuilla, näytöksillä, vallalla eikä voimalla!”. Jeesuksen piti opettaa Juudakselle kädestä pitäen, että hänen tiensä vie ristille, eikä palatseihin. Hän lupasi rakastaa Juudaksen kaltaisia loppuun asti.

 

Aikanaan Juudas tuli tämänkin oppimaan ja tiesi mitä Jeesuksen tahdon mukainen tie merkitsi. Juudas pysyi Jeesuksen seurassa ja hoiti hommansa kunnialla kaukaisissa maissa.

 

Kaukaisiin
maihin

 

Tiedot Juudaksen vaiheista ovat niukat. Eräs perimätieto kertoo, että hän olisi julistanut Edessassa Eufrat-joen lähellä. Myös Armeniaan perustettu kirkko on laskettu hänen ansiokseen. Sitten hän olisi muuttanut Kurdistaniin, missä hän oppi lisää Kristuksen seuraamisen merkityksestä rintakehänsä kautta. Nuolen upotessa hänen kroppaansa hänelle aukesi paremmat kammarit.

 

Juudakselle valittu symboli laiva viitannee hänen matkoihinsa, mutta mahdollisesti myös vanhaan kalastajan ammattiin. Juudaksesta – siitä toisesta, ei Iskariotista, ei tehty paljon haastatteluja, lauluja eikä kirjoja, mutta hän palveli paikallansa.

 

Juudas oli apostoliluettelossa kahdesti kymmenentenä ja kahdesti yhdentenätoista. Siis lähes vikana, alarappusilla, kuvassa silti mukana, mutta takana. Juudaksen tehtävä oli mennä kauas, kaukaisiin maihin ja paikkoihin.

 

Jumala tahtoo aina lähettää jotkut mahdollisimman kauas. Jos kyseessä on erityisen hankala tyyppi, siitä iloitsee erityisesti lähettävä seurakunta.

 

Jumala itse huolehtii, että hänen sanansa menee eteenpäin omiensa kautta. Joidenkin työ on sellaista, että julkista mainetta ja kunniaa ei tule. Silti taivaassa iloitaan jokaisesta syntisestä, joka teki parannuksen Juudaksen työn kautta. Tai sinun työn kautta.

 

Teksti: Teuvo V. Riikonen

Piirros: Pekka Rahkonen

 

Kirjoittaja on kirjailija-pastori, joka työskentelee Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina.

 

 

 

Apostolien tekojen jatkajat

 

Joidenkin tehtävä on mennä kauas. Kaukaisiin maihin, paikkoihin ja kaupunkeihin. Kyliin, vuorille, laaksoihin, saarille ja hankalien kulkuyhteyksien päähän.

 

Tänäänkin sadat ja tuhannet lähetystyöntekijät seuraavat Juudaksen esimerkkiä kaukaisissa kylissä, puskissa ja pensaiden takana. Monet maksavat tästä inhimillisesti kovan hinnan, mutta se ei ole koskaan turha uhraus.

 

Nämä Kristuksen lähettiläät ovat Jumalan erityisen rakkauden välikappaleina. Heidän arkinen ja näkymätön työnsä tulee kerran näkyviin.

 

Juudaksen ja hänen kaltaistensa salaiset palveluteot tulevat kerran esille Jumalan edessä, kun kaikki paljastetaan. Taivaallisesta Jerusalemista kirjoitetaan ”Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet” (Ilm. 21:14). Myös Juudaksen nimi.