Käännä meihin kasvosi 1/5: Katso langenneen puoleen!

Miten usein toisen kasvot kääntyvät pois? Ihmissuhde katkeaa. Työpaikka menee alta. Koulu- tai työpaikkakiusatulle käännetään kasvot. Hengellinen yhteisö sulkee pois toisinajattelijan.

Kasvot, joihin ennen sait katsoa, kääntyvät pois. Sinulle sanotaan: ”Mene pois.” Et mahdu mukaan. Paikkaa ei löydy.

Mihin sinä katsot silloin? Mihin yleensä katsot?

Ajatus on meille tuttu Herran siunauksesta. Israelin kansalle sanottiin: ”Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi…” Mutta mitä me tarkoitamme, kun sanomme: käännä meihin kasvosi? Pyydämme Jumalaa katsomaan meidän puoleemme! Mitä me pyydämme häntä katsomaan?

Kelpaanko tällaisena?

Rehtorina muistan ensimmäiset katseet syksyisin, kun uudet nuoret tulevat opistolle. Usein siinä katseessa on ikään kuin sisäänrakennettuna kysymys: Hyväksytäänkö minut? Kelpaanko tällaisena?

Monta kertaa moni murrosiän myllerryksessä oleva katseellaan huutaa: Katsokaa minun puoleeni! Vaikka olenkin tällainen. Mustissa vaatteissa. Tukka sekaisin. Elämä sekaisin. Psykohistorioitsija Juha Siltalan sanookin: ”Nähdyksi tuleminen on ihmisen paratiisi.”

Entä muistatko langenneen katseen? Väärin tehneen ja rikkoneen katseen?

Ehkä se liittyi johonkin paikkaan tai ihmiseen. Lankeemus jäi mieleesi. Ajattelit, ettei ole enää nousua takaisin, paluuta yhteyteen. Muistat sen jälkeen ensimmäisen katseen. Langenneen katseesta jää mieleen tunnelma tai tunnetila. Syyllinen. Ihminen on kuin paratiisissa: ”Minua pelotti, koska olen alasti ja siksi piilouduin” (1 Moos. 3:10).

”Tällaiset on kivitettävä…”

Jeesuksen ja verekseltään aviorikoksesta tavatun naisen kohtaamisessa (Joh. 8:1–11) oli kysymys lankeemuksesta. Naisen kiinnijäämisen mahdollisti lehtimajanjuhla, jonka aikana asuttiin lehtimajoissa. Nainen oli tavattu itse teosta, silminnäkijöiden lausunnot olivat yhtäpitäviä, ja laki vaati kivittämistä.

Näissä tapauksissa kuolemanrangaistusta vaadittiin molemmille, sillä ”tällaiset on kivitettävä”. Mutta nyt mies puuttui. Nainen sai yksin kantaa lankeemuksensa seuraukset.

Yksin.

Langennut on usein yksin. Eikä kehtaa ja jaksa tulla yhteyteen. Elämän lankeemukset ovat musertaneet ihmisen alas. Harharetkelle on lähdetty yhteydestä yksinäisyyteen.

Ehkä silloin sydämestä voi nousta hauras rukous ja toive: ”Käännä katseesi puoleeni!” Langennut ei välttämättä uskalla edes tulla yksinäisyydestä yhteyteen. Mutta jossakin sielun sopukoissa on kaipaus ja halua tulla takaisin.

Tämän Jumala näki jo aikojen alussa.

”No ei oo hääppönen…”

Aikojen alussa Jumala katsoi ihmiskunnan puoleen ja synnytti sanallaan taivaat ja maat. Jumala näki, ettei ihmisen ollut hyvä olla yksin. Jumala myös näki, että ihminen osasi valita väärin, koska ihminen ei ollut vahva.

Viime presidentinvaalien aikana vanha nainen meni torille tapaamaan miesehdokasta. Hän kysyi mieheltä: ”Oletteko te se presidenttiehdokas, joka oli televisiossa?” Saatuaan myöntävän vastauksen pienikokoinen nainen katsoi ylöspäin ja sanoi: ”No ei oo hääppönen.”

Vielä enemmän oli siinä katseessa, jonka Jumala loi ihmiseen lankeemuksen jälkeen. Jälki ei ollut ”hääppönen”, ja ”silloin heidän silmänsä avautuivat” (1 Moos. 3:7). Katseyhteys ihmisen ja Jumalan välillä katkesi. Ihminen käänsi katkerana katseensa pois. Mutta Jumala katsoi ihmisen puoleen lupaamalla Vapahtajan.

”Kasvos armahat siellä kohtaa…”

Muistatko ensimmäisen langenneen katseen? Ehkä kirkossa pää alaspäin, kun katsoit alttarille. Siinä oli jotain samaa kuin virressä: ”Kirkkoon kun kellot kutsuvat, suo sinne tiemme johtaa, niin että kasvos armahat kansasi siellä kohtaa.” Kasvos armahat!

Jumala-suhde on kasvojen suhdetta. Jaakob painittuaan enkelin kanssa sanoi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin.” Job sanoi pettyneenä Jumalalle: ”Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois?”

Mutta nyt Jeesus toimii samalla tavalla kuin syntisen naisen kohdalla. Kirjoittaessaan ”sormellaan maahan” hän osoitti pidättyvästi ja tahdikkaasti ilman sanoja tehden selväksi, että kyse on meidän kaikkien syyllisyydestä Jumalan edessä.

Vielä tänäänkin Jeesus puhuttelee meitä hiljaa, ei tungetellen eikä saattaen meitä häpeään. Hän kutsuu meitä jokaista nimeltä mainitsematta, niin että muut eivät sitä näe ja huomaa.

Kun pyydämme Jumalaa katsomaan meitä, hän katsoo meidän langenneiden puoleen.

Teksti Teuvo V. Riikonen
Kuva Pekka Rahkonen