Kristityn selviytymisopas

Roomassa asuva apostoli Pietari oli huolissaan nykyisen Turkin alueen seurakunnista. Nuoret kristityt olivat yllättävissä vaikeuksissa. Uudesta uskosta seurasikin syrjintää, väkivaltaa, ristiriitoja perheen sisällä. Mieltä painoi myös, miksi jotkut kristityt olivat jo kuolleet, eikä Jeesusta kuulunut takaisin. Ei tämän näin vaikeaa pitänyt olla!

Kovan linjan uskovaisten teki mieli maksaa kiusaajille samalla mitalla. Pehmeämmät kristityt ajattelivat luopua leikistä, tai ainakin ryhtyä matalan profiilin uskoviksi. Kannattiko olla kovin julkisesti uskossa, kun siitä seurasi ikävyyksiä? Vanha periaate, jonka mukaan hyvän tekemisestä seuraa hyvää, ei pitänytkään paikkaansa.

Jeesuksen sandaaleihin

Pietari lähetti kristityille 60-luvun alussa kiertokirjeen, joka sittemmin päätyi Raamattuunkin. 1 Piet. kertoo, miksi uskossa kannattaa pysyä seurauksista välittämättä. Hän myös neuvoo, miten se onnistuu.

Pietari ei asetu kovan tai pehmeän linjan kannalle. Sen sijaan hän antaa esikuvaksi Jeesuksen. Jeesus ei maksanut pahaa pahalla eikä herjausta herjauksella. Ei hän silti takkiaankaan kääntänyt. Juuri syyttömästi kärsimällä hän avasi tien taivaaseen. Nyt Pietari kehottaa jokaista kristittyä astumaan Jeesuksen sandaalinjälkiin. Ne vievät taivaaseen.

Pietari ei vähättele vaikeuksia. Mutta juuri koettelemuksissa testataan, millaista usko on. Kun uskossa jo näkee päämäärän, sielujen pelastuksen, mikään ei lopulta himmennä ihmisen iloa. Pietari väittää, että profeetat ja enkelitkin kadehtivat vaikeuksissa eläviä kristittyjä!

Entinen, isiltä peritty elämä oli turhaa ja tyhjää, niin kuin kaunis kukkanen joka lakastuu. Mutta katoamattomasta siemenestä, Jumalan sanasta syntynyt kristitty kestää ikuiseen elämään. Kirjeen vastaanottajat olivat siirtotyöläisiä ja suurkaupunkien juuretonta köyhälistöä. Nyt he saavat kuulla olevansa kuninkaallista papistoa, Jumalan omaa kansaa.

Miksi Jeesus pelasti meidät?

Pietarin mukaan Jeesuksen pelastustyöllä oli tarkoitus: Kristittyjen tulisi elää niin kuin hän, Jumalan mielen mukaan. Hänkin joutui vaikeuksiin juuri siitä syystä. Mutta lopulta se kuitenkin kannatti.

Kun kristityt tekevät kaikesta huolimatta hyvää ja siunaavat vastustajiaan, he tukkivat suun panettelijoilta ja kiusaajilta. Ehkä nämäkin vielä oppivat ylistämään Jumalaa. Syytön kärsimys on Jumalan tahto. Suuren suunnitelman ja omankin pelastuksensa voi kuitenkin pilata, jos lähtee toiselle linjalle.

Profeetta Jeremialta periytyi viisas juutalainen strategia: Pakanallistakin esivaltaa tulee totella, sillä se on Jumalan tahto. Samaa Pietari neuvoo kristityille, niin yhteiskunnassa kuin perheessä. Tämän ohjeen noudattaminen maksoi tosin monen hengen, mutta ehkä juuri se takasi kristinuskon menestyksen Rooman valtakunnassa.

Pelastujien esikuvaksi nousee Ukko Nooa. Hänet pelasti vesi, ei arkki, 1 Piet. 3:20. Todellinen vaara oli mukautuminen ympäristön elämäntapaan. Myös kasteen vesi erottaa kristityt muista. Kastetut sitoutuvat uuteen elämäntapaan, jonka käytännön tunnusmerkkejä Pietari luettelee 1 Piet. 2:1.

Kasteen pelastava voima ei silti perustu elämäntavan muutoksiin. Niin kuin Vanhassa testamentissa, tärkeintä on liitto, jonka Jumala tekee kansansa kanssa. Se perustuu Jeesuksen ylösnousemukseen.

Evankeliumia kuolleille?

Joskus arvellaan, että Jeesus olisi käynyt kuoltuaan evankeliointikiertueella Tuonelassa. Tällöin yhdistetään keinotekoisesti 1 Piet. 3:19 ja 4:6. Oikeasti edellinen kuvaa miten Jeesus julisti voittoaan. Jälkimmäisessä taas kerrotaan, mitä hyötyä uskosta oli kristityille, jotka ovat ehtineet kuolla. Johanneksen evankeliumin tavoin Pietari vakuuttaa, että joka uskoo Jeesukseen, elää vaikka olisi kuollut.

Pietari kuvaa, miten seurakunta tarjosi kodin kodittomille ja juurettomille. Koti ei tarkoita vain mukavaa paikkaa jossa voi olla hyväksytty. Koti on myös turvapaikka.

Ärjyvä leijona kiertää lammaslaumaa, mutta niin kauan kuin lammas pysyy porukassa, se on turvassa. Omaa reittiään kulkeva joutuu pian pedon hampaisiin.

Pietari tuskin aavisti, miten rankkoihin tilanteisiin hänen kirjeensä lukijat seuraavina vuosikymmeninä ja vuosisatoina joutuivat. Silti hänen käsikirjansa osoittautui menestykseksi: syyttömästi kärsivien veri oli siemen, josta kasvoi suuri puu. Kirje on tänään ajankohtainen itse kullekin.

Teksti: Lauri Thurén

Kuvat: Pekka Rahkonen

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.