Kuka kirjoitti Raamatun? Osa 2

Yleensä ajatellaan, että Raamattu on käännetty ”alkutekstistä”. Kukaan ei kuitenkaan tiedä aivan tarkasti, mitä Roomalaiskirjeen tai Markuksen evankeliumin ensimmäisessä versiossa sanottiin. Uudesta testamentista on säilynyt yli 5000 käsin tehtyä kopiota, kaikki erilaisia. Vanhimmat katkelmat ovat jo toiselta vuosisadalta.

Erilaiset testamentit

Teologit ja raamatunkääntäjät käyttävät kreikankielistä Uutta testamenttia, joka on pyritty palauttamaan mahdollisimman lähelle alkuperäistä. Se on kuitenkin vain arvio, ja alaviitteet ovat täynnä vaihtoehtoisia sanontoja. Monet raamatunkäännösten erot johtuvat siitä, että kääntäjät ovat valinneet eri muotoja työnsä pohjaksi.

Vanhan testamentin kohdalla tilanne on haasteellisempi. Ensimmäinen kokonainen teksti on vasta 1000-luvulta jKr, tosin antiikista on löydetty hyvin vanhoja katkelmia. Erot ovat niin mittavia, että yhtenäistä alkutekstiä ei ole edes yritetty ehdottaa. Paikoin kieli on niin turmeltunutta, että kääntäjien on pitänyt turvautua mielikuvitukseen, esimerkiksi Ps. 110:3.

Mistä erot johtuvat?

Kun painokonetta ei vielä ollut, kopiot tehtiin käsin. Huolellisenkin kirjurin silmä saattoi hypätä sanan yli tai lipsahtaa seuraavalle riville. Kun sanavälejä ei tunnettu, tavut saattoivat mennä sekaisin. Epäselvä käsiala tuotti vääriä kirjaimia.

Joskus muutoksia tehtiin tahallaan. Luukkaalla haluttiin käyttää samaa sanaa kuin Matteuksella vastaavassa kohdassa. Jeesuksen rajua kielenkäyttöä tahdottiin pehmentää. Esimerkiksi Martalle Jeesus vastasi kopioitsijan lisäyksen jälkeen: ”Tarpeen on VAIN VÄHÄN TAI yksi ainoa”, Luuk. 10:42.

Markuksen ensimmäiset lukijat eivät hyväksyneet kirjan äkillistä loppua: ”Naiset eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät”, Mark. 16:8. Niinpä jatkoksi sävellettiin monenlaisia kertomuksia, joista yksi on päätynyt meidänkin suomennokseemme, tosin hakasulkuihin. Jopa kertomus avionrikkojanaisesta on lisäys, Joh. 8:1–11. Aitoa perimätietoa Jeesuksesta se silti saattaa olla.

Vanhaa käännöstä lukiessa törmää puuttuviin jakeisiin kuten Apt. 8:37. Jakeet numeroitiin keskiajalla, ja myöhemmin huomattiin, että jotkut niistä olivat selviä lisäyksiä.

Ovatko erot tärkeitä?

Pääosa käsikirjoitusten välisistä eroista muodostuu harmittomista pikkusanoista tai teknisistä virheistä. Joskus tekstin merkitys on kuitenkin muuttunut päinvastaiseksi, jopa tärkeissä kohdissa.

Paavali opasti korinttilaisia hoitamaan jumalanpalveluksensa asiallisesti. Mutta mitä hän sanookaan ohjeidensa jälkeen? Aiemmin viesti oli leppoisa: ”Jos joku ei tätä ymmärrä, olkoon ymmärtämättä”, 1 Kor. 14:38. Nykyinen 1992 suomennos on toista maata: ”Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä.” Syy muutokseen ei ole kääntäjissä vaan siinä, että alkuperäinen teksti tunnetaan nyt paremmin. Parin kirjaimen heitto kreikan kielessä oli kääntänyt ajatuksen toisin päin.

Tertiuksen kardinaalivirhe

Vielä suuremmasta lipsahduksesta vastaa Paavalin luottokirjuri Tertius. Hän tekstasi näin: ”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meidän pitäisi pyrkiä rauhaan Jumalan kanssa”, Room. 5:1. Ovatko siis usko ja vanhurskaus vasta lähtölaukaus yrityksellemme pelastua?! Tämä veisi pohjan koko kristinuskolta. Mutta niin Roomalaiskirjeessä alkujaan sanottiin.

Kirkkoraamattu ei sano näin, sillä se on tehty korjatusta alkutekstistä. Pian Tertiuksen kömmähdys havaittiin. Kun yhden kreikkalaisen sanan pitkä oo eli oomega vaihdetaan lyhyeksi omikroniksi, merkitys muuttuu: ”Meillä on rauha Jumalan kanssa.”

Eikö tämä juuri ole tekstin keinotekoista kaunistelua? Tiedämme kuitenkin mikä meni pieleen. Tuohon aikaan kuten nykyäänkin kreikan pitkä ja lyhyt oo äännettiin samalla tavalla. Tertius siis kuuli väärin. Hänen kirjoituksensa poikkeaa niin paljon Paavalin muusta ajattelusta, että apostoli ei ole voinut sanoa niin.

Kadonneenaarteen metsästäjät

Raamatun alkuperäisen tekstin etsiminen jatkuu. Uusia tekstikatkelmia löydetään ja menetelmiä tarkennetaan. Papyrologit, alkukielen tuntijat, matemaatikot ja teologit pyrkivät kohti luotettavampaa pohjatekstiä. Nykyisin ollaankin jo paljon lähempänä alkuperäistä kuin vaikkapa Lutherin aikaan.

Tutkijan näkökulmasta työ on pahasti vaiheessa eikä koulukuntien välistä eikä yksimielisyyttä ole näköpiirissä. Raamatun sanomaan ei kuitenkaan ole tulossa merkittäviä muutoksia.

Teksti Lauri Thurén
Piirros Pekka Rahkonen