Lain nimessä

Luterilaisten tunnarien mukaan laki tarkoittaa kaikkea mitä Jumala meiltä vaatii. Evankeliumi kertoo, mitä Jumala antaa tai lupaa. Nämä kaksi on pidettävä visusti erillään, mutta molempia on saarnattava. Helppoa, eikö totta?

Tunnustuskirjat puhuvat myös ”lain kolmesta käytöstä”:

1) Laki pitää yllä maallista järjestystä, 2) laki osoittaa meidät syntisiksi ja lähes pakottaa Kristuksen luokse, 3) laki antaa kristitylle neuvoja siitä miten käyttäytyä.

Kuulostaa fiksulta, mutta entä kun Paavali sanoo, että laki ei enää mitenkään sido kristittyä (Room. 7:1-6)?

Raamattu
eri linjalla?

Sekoitetaan lisää: psalmissa 119 sanalla ”laki” tarkoitetaan koko Jumalan sanaa, ei ainoastaan vaatimuksia. Vastaavasti Paavali viittaa ”evankeliumilla” kaikkeen mitä hän julistaa (Room. 2:16), ei ainoastaan iloisiin uutisiin. ”Laki” tarkoittaa joskus Mooseksen lakia, Mooseksen kirjoja, kaikkia pyhiä kirjoituksia tai vaikkapa yleistä oikeustajua. Joskus Paavali puhuu Kristuksen laista tai Hengen laista. Väliin tarkoituskin on leikkiä eri merkityksillä ( Room. 3:27). Ota näistä sitten selvää!

Eri sanat,
sama asia?

Oliko Luther epäraamatullinen? Ei ainakaan tässä kohtaa. Hän vain halusi puhua niin selkeästi kuin osasi. Hän määritteli lain ymmärrettävästi: lakia on kaikki mitä Jumala meiltä vaatii. Tämä on ok, kunhan muistamme Raamattua lukiessa, että siellä sama sana merkitsee muutakin.

Ajatus lain ensimmäisestä, yhteiskunnallisesta käytöstä Raamatusta kyllä löytyy. Esivaltaa tulee totella, rikolliseksi ei ole lupa ryhtyä (1 Piet. 2:13-17). Lain hengellinenkin merkitys on selvä: laki osoittaa, että ilman Kristusta ei kukaan pelastu (Room .1-3). Tällaista lakia tulee yhä julistaa.

Mooses
museoon!

Tunnustuskirjat esittää, että laki toimii myös kolmannella tavalla eli ohjaa kristityn elämää. Luther itse ei näin opettanut, Paavali vielä vähemmän. Laki valvoi ihmisiä Kristuksen tuloon asti, mutta kun usko tuli, lakia ei enää tarvita Gal. 3:24-25).

Paavalin mukaan laki itsessään oli hyvä juttu. Se ei vain kyennyt synnyttämään hyvää elämää pahassa ihmisessä. Käytännössä laki provosoi tekemään syntiä ja synnytti vihaa Jumalaa kohtaan. Tarvittiin jotain aivan uutta, jotta ihminen oppisi elämään oikein. Tarvittiin Kristusta.

Ajatus siitä, että Kristus antaisi ihmiselle voimaa ,noudattaa Mooseksen lakia on vastoin Paavalia. Hän kertoo suorastaan kuolleensa laille elääkseen Jumalalle (Gal. 2:19). Ei ole mitään mieltä taipua uudelleen orjuuden ikeeseen, (Gal. 5:1). Kristus on koko lain loppu (Room. 10:4). Me olemme vapaita!

Älä silmä pieni
katso mihin vain

Vapaalle kristitylle on turha syöttää minkäänlaista lakia. Paavali ei jaa sitä kultilliseen ja moraaliseen osaan, joista jälkimmäinen jotenkin velvoittaisi meitä.

Kristillisen uskon syöpä on se, että ihmiset keksivät yhä uusia käskyjä, kieltoja ja sääntöjä noudatettaviksi. Jeesus oli sotajalalla näitä “perinnäissääntöjä” vastaan, Kolossalaiskirje vielä voimakkaammin (Kol. 2:20-23). Kirkon historia osoittaa, että viesti ei ole mennyt perille.

Saako
syntiä tehdä?

Joskus puhutaan ”antinomisteista”, Jumalan lain totaalihylkääjistä. Heille “kaikki on luvallista”, koska lain aika on ohitse. Ajatus on kiehtova, mutta vinksahtanut. Vaikka Kristus on vapauttanut omansa laista, se on yhä olemassa ja uhkaa niitä joilla ei ole Vapahtajaa ( Gal. 5:2-3). Jumalan tahto, viha ja tuomio ovat yhä olemassa. Kaikki eivät pääse taivaaseen, valitettavasti.

Vapaa kristitty ei ole lain orja, mutta ei myöskään synnin orja. Vaikka Moosesta ei tarvitse kuulla, uutta elämää ohjaavat Pyhä Henki sekä Jeesuksen ja apostolien antamat ohjeet. Ja niihin kuuluvat esimerkiksi 10 käskyä. Tolkkua ei ole ajatuksessa, että koska Mooseksen ohjeet kivittämisestä eivät koske meitä, apostolienkin ohjeet on mitätöity.

Apostolien ohjeet, joita myös pareneesiksi kutsutaan, neuvovat miten elää oikein. Niiden suuri ero lakiin nähden ei ole sisällössä vaan motivoinnissa. Apostolin ohjeita ei perustella kepillä tai porkkanalla. Lähtökohtana on, että uudestisyntynyt ihminen haluaa tehdä Jumalan tahdon mukaan. Kun saa osakseen riittävästi rakkautta, syntyy halu rakastaa toisia.

Lain kouralla on vielä tietty ote kristittyynkin, koska olemme syntisiä ja kuolevaisia( Room. 7). Vasta viimeisen pasuunan soidessa laki menettää otteensa (1 Kor. 15:54-56). Mutta jo nyt kristityn henki on täysin vapaa laista. Siitä vapaudesta on hyvä pitää kiinni.

Teksti Lauri Thurén
Piirros Pekka Rahkonen 

Kirjoittaja on teologian tohtori ja Joensuun teologisen tiedekunnan dekaani.