Me saimme Kirjan. Juuri tuo Kirja ja sen sanoma synnyttivät Euroopan.
Tiistai 22. toukokuuta. Nimipäivää viettää Hemminki, Hemmo, Hemming

Markus – videoevankeliumi kiireiselle


Evankeliumeista vanhin on kuin elokuvan käsikirjoitus. Se noudattaa Hollywoodista tuttua kaavaa. Luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

 

(Sana 19.7.2007)

 

 

Viime vuosina Markuksen evankeliumi on noussut monen suosikiksi. Se on postmoderni teos, joka jättää paljon lukijan oman oivalluksen varaan. Myös tutkijat ovat löytäneet uudelleen tämän joskus väheksytyn tekstin.

 

Menoa, ei meininkiä

 

Markus on tehty katseltavaksi. Ei ihme, että sen pohjalta on tehty hyviä näytelmiä sanaakaan muuttamatta. Kirja koostuu neljästä näytöksestä. Heti alussa tulee toimintapläjäys aitoon Bond-tyyliin, jossa aikansa suurimpiin julkimoihin kuulunut J. Kastaja kohtaa Jeesuksen. Sitten tarinaa lähdetään kehimään rauhallisemmin pohjoisempaa, Galilean villistä maakunnasta. Kolmas jakso on road movie tiellä etelään. Vaikuttava loppunäytös sijoittuu tietenkin Jerusalemiin.

 

Mukana ei ole pitkiä opetuspuheita Matteuksen tapaan, eivätkä toimintaa keskeytä laulut niin kuin Luukkaan versiossa. Sen sijaan Markus kuvaa elävästi, miltä Johannes näytti, Mark. 1:6, tai millainen ilme Jeesuksella oli, Mark. 3:5. Kuten videolla, asiat kerrotaan toiminnan kautta.

 

Esimerkiksi kun Pietari kutsutaan, Mark. 1:16-20, on ilmassa ensin pikakelauksen makua. Sitten kuva lähes pysähtyy keskelle Pietarin arkipäivää. Markus näyttää pikkutarkasti, mitä pojat ovat tekemässä. Jeesus ei suostuttele vaan käskee kuin hurttaa: Tänne! Kun toinenkin venekunta saa saman kutsun, varakas kalanjalostusfirman johtaja Sepeteus jää veneeseen seisomaan.

 

Historian suhteen Markus ei ole kovin tarkka, mitä Luukas myöhemmin valittaakin, Luuk. 1:1. Siinä ei myöskään ole kovin paljon Jeesuksen opetuksia. Matteus ja Luukas katsoivatkin tärkeäksi laatia siitä oman, täydennetyn versionsa. Markukselle riittää että tarina kulkee hyvin.

 

Nykylukijan on vaikeampi ymmärtää otteluja saastaisten henkien kanssa. Ne kuitenkin osoittavat, että Jeesuksen valta ei ole kuvittelua. Koska hän on voittanut Saatanan erämaassa, hän kykenee nujertamaan pienempiäkin henkiä.

 

Kun saastainen henki on paljastaa Jeesuksen todellisen tehtävän, Mark. 1:23-28, Jeesus heittää hengen sanan voimalla ulos. Tapahtuma on pelottava ja väkivaltainen. Ihmiset valtaa thambos, jumalallinen kauhu.

 

Syvällistä ajattelua

 

Vauhdikkuuden vastapainoksi Markus on teologialtaan uskomattoman syvällinen, vaikka sanoma on puettu karuun ulkoasuun ja rosoiselle kielelle. Tuntuu siltä, että vasta Johanneksen evankeliumi on tämän ymmärtänyt ja se syventyykin moneen Markuksen aiheeseen.

 

Esimerkiksi tuon ajan uskovaiset karttoivat syntisten seuraa, ettei saastaisuus tarttuisi. Markuksen mukaan Jeesus näki päinvastoin: hänessä oleva Jumalan pyhyys on vahvempi kuin ihmisten syntisyys. Se tarttuu julkisyntisiin ja parantaa heidät. Siksi hän kosketti sairaita ja aterioi pahamaineisten ihmisten kanssa.

 

Evankeliumin alkuluvut kuvaavat sitä, miten vastustus Jeesusta kohtaan herää hiljalleen ja kasvaa vähitellen päätökseksi tappaa hänet. Evankeliumin keskus on luku kahdeksan, jossa Pietari tunnustaa Jeesuksen messiaaksi. Kun salaisuus on paljastunut, Jeesuksen kohtalo on määrätty ja matka ristille alkaa.

 

Tekniset tiedot

 

Kirkkoisä Papias välittää perimätiedon, jonka mukaan Markus perustaa kirjansa apostoli Pietarin muistelmille. Tulkkia kreikantaitoinen Pietari ei toki tarvinnut, mutta Markuksesta tuli Papiaan mukaan Pietarin sanoman äänitorvi apostolin kuoltua.

 

Evankeliumi kuvaakin Jeesuksen elämää Pietarin näkökulmasta. Kun mies on paikalla, Markus näyttää kaiken tarkasti, muuten puhe on yleisluontoista. Veneilykohtaukset ovat asiantuntevia.

 

Evankeliumi valmistui samoihin aikoihin kuin Jerusalemin temppeli tuhoutui, vuoden 70 vaiheilla. Ajoitus riippuu siitä, nähdäänkö ennustukset tuhosta, Mark. 13, tapahtuneen tarkkana kuvauksena vai Vanhan testamentin pohjalta syntyneenä profetiana.

 

Vasta alkua

 

Markus lupaa kertoa vain evankeliumin alun, Mark. 1:1 tarkemmin käännettynä. Kertomus jääkin tarkoituksella kesken. Naiset palaavat tyhjältä haudalta, mutta eivät peloissaan kerro asiasta kenellekään, Mark. 16:8. Raamatun käsikirjoituksista löytyy myöhempien lukijoiden kirjoittamia erilaisia päätösjaksoja, joista yksi on päässyt suomennokseenkin, Mark. 16:9-20.

 

Juuri tämä olikin Markuksen tarkoitus. Hän haastaa jokaisen lukijansa miettimään, mitä Jeesuksen tyhjä hauta saa aikaan omassa elämässä. Jotenkin siihen on reagoitava. Matteuksen, Luukkaan ja muiden täydentäjien vastaukset jo tiedämme. Omaa vastaustaan voi jokainen miettiä, kun lukee Markuksen. Mieluiten yhdeltä istumalta.

 

 

Teksti Lauri Thurén

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.

 

Piirros Pekka Rahkonen

 



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin