Matteus – porttoa pahempi verovirkailija

Apostoli Matteus, tämä verohallinnon etäispesäke, oli aiemmalta nimeltään Leevi. Matteus oli yhteiskunnallisesti vihattu ja halveksittu, joka vastaanotti kansan räkäklimpit silmilleen ilmoittaessaan heille, että ”otetaan vielä 1,5 prosenttia”.

 

Matteuksen toimipaikka oli muinaisen Via Maris -tien varrella Kapernaumin kaupungin ulkopuolella. Siitä kulki paljon kansaa ja karavaaneja, joiden kaikkien oli maksettava veroja. Aina kun kansa näki hänet, he muistivat lisäverot ja välistävedot ja tulivat pahalle päälle.

 

Kansan mielestä
vilunkiväkeä

 

Publikaanit olivat Roomalaisen verotussysteemin alin porras. He saivat tehdä likaisen työn, ja siksi monet heistä olivat kansan mielestä valmista vilunkiväkeä. He osasivat tarvittaessa vetää myös välistä ja kansa narisi. Siksi heidät luokitettiin samaan kastiin ”syntisten kanssa” (Mat.9:10–11).

 

Oikeudessa heitä ei kelpuutettu todistajiksi ja synagogaan heiltä oli pääsy kielletty. Kunnon kansalainen ei seurustellut publikaanin kanssa ja siksi he istuivat omassa pöydässä. Heille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin heittää huulta spitaalisten kanssa.

 

Publikaanin homma oli kuitenkin vakivirka, josta ei kannattanut luopua. Hommasta luopuneella ei ollut paluuta. Ei ollut Leevilläkään, sillä hänestä tuli Matteus.

 

Tilikirjat reppuun
ja Jeesuksen seuraan

 

Matteus oli tullimiehenä kuullut monta kertaa Jeesuksesta, mutta ei voinut kuvitellakaan, että juuri hän saisi kutsun. Mutta kerran Jeesus kuitenkin pysähtyi hänen kohdalleen ja piti pitkän, hyvin jäsennellyn teologisen puheen forenssisesta vanhurskauttamisopista, fundamentaaliteologiasta ja uudestisyntymisen välttämättömyydestä sanomalla ”Seuraa minua!”

 

Puhe jäi mieleen ja oli sen verran koskettava, että Matteus seurasi (Mat.9:9).

 

Markus ja Luukas mainitsevat hänet seitsemäntenä apostolina ja hän itse sekä Apostolien teot kahdeksantena. Joka tapauksessa denaareiden ja sekeleiden laajentamat pupillit näkivät nyt todellisen elämän tarkoituksen antajan.

 

Matteus ei alkanut yskiä, ettei ole olemassa valmiita vastauksia. Hän pomppasi pystyyn, pisti tilikirjat reppuun ja laittoi veroviraston paikallisosaston kiinni. Matteus seurasi Jeesusta.

 

Pöytä
koreaksi

 

Jeesuksen kutsu sisälsi melkoisen riskin. Tähän asti oli kutsuttu pääasiassa lahnapääkalastajia, mutta nyt remmiin astui varsinainen yleisönhurmaaja, Kapernaumin partaveitsi ja vihatuin mies.

 

Tällä kutsulla Jeesus tahtoi opettaa, että evankeliumi kuuluu jopa huonomaineisille. Mitä pahempi tausta, sen paremmat mahdollisuudet tavoittaa uusia pahamaineisia.

 

Matteukselle kutsu Jeesuksen seuraan merkitsi juhlan paikkaa (Mark.2:13–17). Rahaa oli kertynyt sijoitustilille ja osakesäästöön sen verran, että hän meni Kapernaumin Osuuspankkiin hakemaan osuuksia muille. Matteus pisti pöydän koreaksi Visan vinkuessa ja Mastercardin vonkuessa.

 

Uskoontuloa pitää aina juhlia. Jeesus sai olla kunniavieraana, kun Gennesaretinjärven loimulohi kypsyi ja musta makkara kärisi. Se oli samalla muille merkki, että Matteuksen vanhat hommat jäivät ja Jeesusta seurattiin tosissaan. Liituraitafariseukset ja kravattikaulaiset lainopettajat alkoivat yskiä, kun Jeesus viihtyi huonomaineisten seurassa.

 

Runosuoni auki
ja sukuluettelot kehiin

 

Matteuksen todelliset kyvyt tulivat esille vasta myöhemmin. Jeesus tunsi tarkkaan kirjanpitoon tottuneen jätkän taidot. Matteus osasi kieliä, oli tottunut kurinalaisuuteen ja into oli piukassa. Niin tätä entistä verotoimiston virkailijaa tarvittiin kirjoittamaan ensimmäinen evankeliumi Uuteen testamenttiin.

 

Vanha verovirkailija aloitti tietysti helpommasta päästä vyöryttämällä lukijat tainnuksiin Jeesuksen sukuluetteloilla. Homma tiivistettiin sanomalla: ”Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta” (Matt. 1:22; 2:15, 17, 23).

 

Kun vanhan verovirkailija runosuoni oli auki, hän samalla tallensi Jeesuksen vuorisaarnan, suuret puheet, vertaukset ja voi-huudot. Kirjanpitäjä piti tarkkaa kirjaa Jeesuksen teoista.

 

Matteuksella ei ollut omaa evankeliumia vaan on vain yksi evankeliumi Matteuksen mukaan – Jumalan kunniaksi kirjoitettu Kristuksen evankeliumi. Siksi hän päätti kirjoituksensa kehottamalla meitä kaikkia painumaan maan ääriin. Tätä hän toteutti myös omassa elämässään.

 

Perimätieto kertoo, että hän olisi elämänsä loppuvaiheessa julistanut Persiassa ja Etiopiassa. Jälkimmäisessä paikassa hänet myös tapettiin miekalla. Sovelias loppu entiselle verovirkailijalle. Suuremmat optiovoitot olivat edessä. Taivaassa.

 

 

 

Liian tiukka sädekehä kiristää

 

Matteus opettaa, että Jeesuksen seuraan kelpaa huonomaineisempikin. Jopa verovirkailija. Jumalan valtakunta tarvitsee erilaisia lahjoja. Myös kirjoittajia ja niitä, jotka pitävät seurakunnan tilikirjat kunnossa.

 

Kun olet itse saanut kutsun Jeesuksen kautta portista sisään, älä mene liian kauaksi sisälle portista. Muuten et pysty olemaan yhteydessä portin ulkopuolella oleviin syntisiin ja huonomaineisiin.

 

Kristuksen kohtaamista voi aina juhlia. Parasta pöytään ja kakkukahvit kaikille. Nuorisolle pizzaa poskeen ja cokista kurkkuun. Päätteeksi koko porukalla Herran pöytään maistamaan taivaan herkkuja. Jeesuksen kutsu on yksinkertainen ja selkokielinen: ”Seuraa minua”.

 

Seuraatko sinä?

 

Teuvo V. Riikonen

 

Kirjoittaja on kirjailija-pastori, joka työskentelee Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina.