Mihin tarvitaan juutalaisia?

Alkukirkon ajoista lähtien kristinuskosta on tehty yleismaailmallista aatetta. Siihen on mahdutettu paljon yleviä arvoja. Tällaiseen aatteeseen sopii huonosti ajatus yhdestä kansasta Jumalan valittuna joukkona. Muukin Raamatun historiallisuus tuntuu kaukaiselta.

Jeesus oli juutalainen

Kun Jeesuksen juutalaisuutta ei voitu kieltää, keksittiin, ettei historiallisesta eli juutalaisesta Jeesuksesta voi tietää mitään varmaa. Hänestä muovattiin aatteellinen lunastajahahmo. Vanha testamentti ja juutalaisuus nähtiin ohitettuina kehitysvaiheina kohti jalompaa yleismaailmallista uskoa. Samalla alettiin kysyä: Mihin tarvitaan Jeesuksen veristä uhrikuolemaa? Eikö asia olisi voinut hoitua siistimminkin? Tai olisiko Jeesus voinut syntyä jonkin toisen uskonnon piiriin?

Kristillinen usko ei kuitenkaan perustu oman aikamme ajattelijoiden oivalluksiin ja kehittyvään uskonnolliseen tietoisuuteen. Uskomme lähtökohtana ovat pyhät kirjoitukset. Paavalin kirje roomalaisille auttaa tässä kysymyksessä. Se ei ole hänen oppinsa yleisesitys vaan juuri juutalaiskysymyksen syvää pohdintaa, ytimenään luvut 9-11. Apostoli selvittää juutalaisten ja ei-juutalaisten jännitettä seurakunnassa, mutta samalla miettii asiaa mielessään edessä oleva huippukokous Jerusalemissa.

Miten juutalaiset uskoivat pelastuvansa?

Paavalin mukaan kristinusko perustuu olemuksellisesti juutalaiseen uskoon. Miten Raamatun ajan juutalaiset uskoivat pelastuvansa? Yleisen väärinkäsityksen mukaan he tavoittelivat taivaspaikkaa tai Jumalan suosiota omien hyvien tekojensa avulla. Väitteelle ei juuri löydy perusteita, ei edes Paavalilta, kun tarkkaan luetaan.

Fariseukset uskoivat pelastuvansa, koska ovat Abrahamin jälkeläisiä ja osallisia Jumalan hänelle antamista lupauksista. Pelastuksen perusta oli armo: eihän kukaan synny tietyn kansan jäseneksi omasta halustaan! Toki ulkopuolelle saattoi ajautua jos tahallaan oikein öykkäröi. Käytännön usko askaroikin Lain ja sitä soveltavien sääntöjen noudattamisen ympärillä, jotta ihminen ei kadottaisi perintöään. Valinta oli viime kädessä ihmisen.

Paavali oli pessimistisempi: kun ihminen saa valita, hän valitsee aina pahan. Siksi hitunenkin omaa osuutta pelastuksessa pilaa koko yrityksen. Oma suoritus ja Jumalan armo ovat Paavalille toisensa pois sulkevia vaihtoehtoa.

Paavalinkin mukaan juutalaisten – mutta myös ei-juutalaisten kristittyjen – pelastuksen perusta on liitto, jonka Jumala teki Abrahamin kanssa, Room 4:16. Vanhan testamentin parasta ennen -päivämäärä ei ole mennyt. Jumala ei kadu kutsumistaan eikä hänen lupauksensa voi raueta tyhjiin, Room 9:6. Jos joku haluaa pelastua, hänen tulee päästä Abrahamin perilliseksi. Eli tulla juutalaiseksi.

Kuka on oikea juutalainen?

Paavali pohtii kipeää asiaa: Kaikki juutalaiset eivät kuulu tosi Israeliin, Room 9:7. Samaa totesi jo Kastaja: “Älkää luulko että voitte ajatella: Olemmehan me Abrahamin lapsia. Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä.” Matt 2:9-10. “Jumalan lapsia eivät ole luonnolliset jälkeläiset, vaan jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset”, Room 9:8. Eli oikea juutalainen on se joka on juutalainen sisimmässään, Room 2:29.

Mutta juuri tässä on ei-juutalaisten ihmisten mahdollisuus pelastua. He voivat tulla Abrahamin perillisiksi Jumalan armosta. Kaikki ovat samassa veneessä: syntisiä ja vailla Jumalan kirkkautta. Hyvä sukupuu ei auta ketään loppupeleissä. Jokainen tarvitsee Jeesuksen sovitustyötä. Vain siten meistä voi tulla oikeita Abrahamin perillisiä ja osallisia hänen saamastaan siunauksesta, Room 3:23-25.

Onko Israelilla eritysasemaa?

Jumala ei mitenkään ole hylännyt omaa kansaansa. Pakanakristityillä ei ole varaa ylpeillä tai pitää itseään juutalaisia parempana.

Paavalin elämän kipein asia oli, että hänen oma kansansa käänsi selän Jeesukselle. Hän kuitenkin uskoo: jos Israelin luopuminen Kristuksesta on tuottanut pelastuksen pakanakansoille, kuinka paljon enemmän hyvää seuraakaan, kun Israel kerran kääntyy Kristuksen puoleen!

Antisemitismin nostaessa jälleen päätään maailmassa kristittyjen on hyvä katsoa arvostaen Jumalan omaisuuskansaan. On myös syytä rukoilla Paavalin kanssa, että Jumalan hyvä tahto toteutuisi heidänkin kohdallaan.

Teksti: Lauri Thurén
Piirros: Pekka Rahkonen

Kirjoittaja on Joensuun yliopistoneksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.