Millainen on taivas?

Kerrotaan, että kun kosmonautti pääsi kiertoradalle, hän totesi: "Ei täällä näy mitään Jumalaa!" Myös Baabelin tornin rakentajat kurkottivat turhaan kohti Jumalaa. He eivät ymmärtäneet, että taivaan avulla kuvataan hänen todellisuuttaan: "Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella", Jes. 55:9.

Nykytieteen on vaikea hahmottaa ympärillämme kaartuvien maailmankaikkeuksien suuruutta. Siksi viittaaminen niihin on yhä hyvä tapa kuvata Jumalan asuinsijaa. Todellisuudessa sekään ei riitä: "Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat", 1 Kun. 8:27.

Kun Jeesus nousi taivaaseen Isän oikealle puolelle, hän ei poistunut valovuosien taakse. Hän lupasi olla siellä missä kaksi tai kolme kristittyä kokoontuu, ja ehtoollispöydässä ja vähimmässä veljessä joka tarvitsee apua.

Aina on riittänyt kysyjiä: "Missä teidän Jumalanne muka on?" Psalmi 115 vastaa: "Meidän Jumalamme on taivaassa. Kaiken mitä hän tahtoo, hän myös tekee." Tähän vastaukseen Jeesuskin viittasi opettaessaan päivittäistä rukousta. Taivas ei kuvaa niinkään Jumalan sijaintia vaan suuruutta ja voimaa.

Kerrotaan, että kun astronautti kuuta kiertäessään näki maapallon, hän peitti sen peukalollaan. "Silloin tajusin, miten pieniä kaikki maalliset murheet ovat", mies kommentoi. Jumalan näkökulma on vielä suurempi.

Millaista siellä on?

Uusi testamentti ennustaa, että kerran "taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat". Siksi on odotettava "uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee", 2 Piet. 3:10–13. Silloin ei enää ole ensimmäistä maata ja ensimmäistä taivasta, Ilm. 21:1.

Kansanuskomukset ja kirkkotaide ovat hämärtäneet kuvaa tuosta uudesta maailmasta. Pulleat enkelit siiventynkineen, tiukkailmeinen Pietari portinvartijana, harppu- tai kannelkokoonpanot ja nuokkuminen pilvenreunalla eivät perustu Raamattuun. Taivas ei ole myöskään kooste mukavimmista asioista.

Kuvitelmien taustalla on usein kreikkalaisperäinen ajattelu siitä, että kaikki muuttuu henkiseksi; siirrytään ruumiillisen todellisuuden tuolle puolen. Raamatun edustama seemiläinen kulttuuri näki toisin: elämä kuoleman jälkeen on ruumiillista ja kouraantuntuvasti totta.

Ensimmäiset kristityt eivät pitäneet Jeesuksen ylösnousemusta vain hengellisenä. Hauta oli myös käytännössä tyhjä. Paavali pohtii, miten taivaassa kristityilläkin on oikea ruumis, 1 Kor. 15:35–49. Taivaassa riittää tekemistä: Jeesus saattoi puhua hääriemusta, mutta myös kymmenen kaupungin hallitsemisesta ja palkan maksamisesta.

Onko taivas kuutio?

Raamattu ei uhraa palstatilaa taivaan tarkempaan kuvailuun. Vertausta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, Luuk. 16:19–31, ei kannata ajatella valvontakamerakuvana siitä, miltä tuonpuoleinen näyttää.

Poikkeuksen tekee Ilmestyskirjan loppu, Ilm. 21:9–22:5. Johannes tykittää huikeita, outoja kuvia uudesta Jerusalemista. Se ei tosin ole taivaassa, vaan laskeutuu maan päälle.

Tätä kaupunkia ei kannata piirtää malliksi tulevasta maailmasta. Kuvauksessa mainitut numerot, muodot, hahmot ja materiaalit nousevat Vanhan testamentin ja varhaisjuutalaisen apokalyptiikan kielenkäytöstä. Esimerkiksi kaupungin muoto heijastelee Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhintä, 1 Kun. 6:20. Kuvakielen ymmärtämiseksi on hyvä tutustua myös Hesekielin ja Jesajan kirjoihin.

Jokainen yritys kuvata taivasta tai iankaikkisuutta muuttuu tarkemmin ajateltuna mahdottomaksi. Hyvä olisi ajatella, että nykyinen maailma on kaikesta huolimatta mielenkiintoinen paikka. Millainen onkaan uusi versio, josta nykyisen virheet on karsittu?

Varten taivasta luotu?

Saddukeukset eivät uskoneet taivaaseen. Niinpä Jeesus ei paljon viitsinyt heidän kanssaan keskustella, Mark. 12:18–27. Paavali piti säälittävinä kristittyjä, jotka eivät usko ylösnousemukseen, 1 Kor. 15:19.

Yhtä surkeaa on sellainen taivaskaipuu, jossa nykyinen elämä nähdään vain tulevan odotteluna, huonona varjona todellisesta ilosta. Tällainen usko on kuin lähtöisin Platonin kynästä. Juutalais-kristilliselle ajattelulle on aina ollut olennaista kiittää ja ylistää Luojaa hänen kaikista lahjoistaan. Jumala on antanut riittävästi tehtävää ja vastuuta tätäkin elämää varten.

Silti kristitylle on luontevaa myös odottaa nykyisen "telttamajan” purkamista ja pääsyä “ikuiseen asuntoon”, 2 Kor. 5:1–10. Silloin ei päästä korkeammalle kuin kosmonautti vaan katsomaan Jumalaa kasvoista kasvoihin.

Teksti: Lauri Thurén

Piirros: Pekka Rahkonen