Mitä on onni?

 

 

Job oli saanut elää rikkaana ja arvostettuna perheensä keskellä ja kansansa parissa vuosikymmenet, mutta sairastuttuaan hän valitti: ”Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä.”

 

”Tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet. Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?”

 

Mistä asioista onni koostuu? Onko onni jotakin, mikä on vasta edessä päin, saavuttamatta? Sanoohan Paavalikin:

 

”Toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee!” (Room. 8:24). Onko onni ”sitten kun”? Kun tavoite on saavutettu, pitää löytää uusi. Jotkut hakevat onnea vertailusta, siitä että omat asiat ovat paremmin kuin naapurilla tai jollakin toisella.

 

Vai olisiko onnea se, että osaan iloita siitä elämän osasta ja niistä läheisistäni, jotka minulle on annettu? Silti jos onneni liittyy vain ajallisiin, siihen sisältyy auttamatta menettämisen pelko.

 

Salaisuuden ikkunaa
raotetaan

 

Kun Job oli aikansa kamppaillut ja vaatinut Jumalaa selittämään, mistä hänen kärsimyksessään oli kysymys, Jumala lopulta alkoi puhua Jobille ja kysyi:

 

”Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? …Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven?”

 

Kulmakiveksi sanotaan rakennuksen kahta seinää yhdistävää alinta peruskiveä ja holvikattoisen rakennuksen viimeistä eli ylintä kiveä, joka pitää rakennuksen koossa.

 

Job ja hänen ystävänsä olivat yrittäneet ratkaista kärsimyksen ongelmaa ikään kuin olisivat koettaneet koota palapeliä ilman, että heillä oli kaikki palat käytettävissään. Tai kuin he olisivat katselleet keskeneräistä rakennusta, josta puuttui ylin kulmakivi ja joka lepäsi vielä tilapäisten tukirakennelmien varassa.

 

Nyt Jumala ilmaisi Jobille sen suuren salaisuuden, että Kristus, joka aikanaan oli ilmestyvä, on tuo kulmakivi tai puuttuva palapelin pala. Hänessä koko Jumalan maailmaa koskeva suunnitelma saa täyttymyksen, rakennus lopullisen muotonsa. Hän on ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu, perustus ja ylin kulmakivi.

 

Vasta Kristuksessa Jobinkin kärsimyksen salaisuus avautuu. Jobin kärsimys oli ennakoinut syyttömänä kärsivää Kristusta, jossa Jumala itse tulisi ihmiseksi kärsimään syntiemme rangaistuksen.

 

Savi
ja sinetti

 

Jumala jatkoi vertauksella:

 

”Aamuruskon syttyessä maa muuttuu kuin savi, johon painetaan sinetti: kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna.”

  

Kun savi muovataan ja siihen painetaan sinetti, siitä tulee astia käyttöä varten. Sitä ennen se on ollut vain maa-ainesta.

 

Ja kun Jumalan valo, Kristus (aamurusko), valaisee ihmisen, tämä on kuin uudeksi luotu. Se, mikä kärsimyksen pimeydessä näytti vain epämääräisiltä ääriviivoilta, saa nyt merkityksensä ja näkyy selvästi, myös ulottuvuudet ja värit! Kun Jumalan Henki tulee ihmiseen, ihmisestä tulee käyttökelpoinen astia Jumalalle ja ikuisuuteen kelvollinen (Ef. 1:13-14).

  

 

”Kerran vielä merkityksen saavat

kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat!

Aika kutoo suurta salaisuutta:

kivun kautta Jumala luo uutta.

 

Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,

kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.

Vaikkei silmä vielä nähdä saata:

tuskakin on toivon kasvumaata.”

 

(A-M Kaskinen, Itkemättömät itkut)

 

 

Jumala ei vastannut suoraan Jobin kysymyksiin kärsimyksen syistä, mutta hän muistutti Jobia siitä, että hän on Jumala, Kaikkivaltias. Ja että koko luomakunta on hänen hallinnassaan.

 

”Silloin Job sanoi Herralle: Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa… Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.”

 

Tosi
onnelliset

 

Jumalan tunteminen on enemmän kuin kaikki muu, mitä tässä elämässä tavoittelemme. Ikuinen elämä on sitä, että me tunnemme Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen (Joh. 17:3). Se jos mikä on elämän laatua, onnea. Sitä Job oli nyt saanut maistaa.

 

Jeesus tuo aivan uuden radikaalin näkökulman onnen käsitteeseen, kun hän julistaa autuaiksi (tosi onnellisiksi) Jumalan armoa kaipaavat köyhät, murheelliset, kärsivälliset ja ne, jotka toisia armahtavat sekä erityisesti ne, joita hänen tähtensä herjataan ja vainotaan. (Matt.5:3-12). Sitähän Jobkin oli kokenut.

 

Kun Job oli katsellut näitä taivaallisia näköaloja, hän oli valmis antamaan anteeksi ystävilleen. Ja kun hän oli rukoillut ystäviensä puolesta, hänen onnensa kääntyi: Kaikki veljet ja sisaret ja entiset ystävät tulivat Jobin luo, rohkaisivat häntä ja osoittivat hänelle myötätuntoa ja toivat lahjoja.

 

”Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat.” Job sai kaksinkertaisen määrän omaisuutta ja vielä seitsemän poikaa ja kolme kaunista tytärtä, ja hän sai nähdä lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka.

 

Jobin elämää oli ravistellut raju myrsky.

 

Myrsky koettelee kestämättömät perustukset elämässämme. Se karsii kuivat oksat puista, että eläville tulisi tilaa kasvaa.

 

Teksti Irma Obele-Luomaa

Piirros Pekka Rahkonen