Miten Jeesus vietti ehtoollista?

Ehtoollinen ymmärretään kirkoissa monin tavoin. Jo uskonpuhdistuksen aikaan kiisteltiin siitä, millä tavalla Jeesus on mukana ehtoollisen vietossa. Kyse ei ole oppineiden saivartelusta vaan uskomme ytimeen liittyvästä asiasta.

Kolme tapaa
ymmärtää

Rooman kirkon mielestä leipä muuttuu Kristuksen ruumiiksi ja viini vereksi. Ulkonäkö tosin pysyy samana, mutta ehtoollisaineiden olemus eli substanssi vaihtuu. Näin Kristus on todellisesti paikalla.

Zwingli ja Calvin näkivät toisin. Kyseessä ei ole taikatemppu vaan ateria, jossa muistellaan Vapahtajaa. Sanoihan Jeesus: ”Tehkää tämä minun muistokseni.” Leipä ja viini ovat siis vertauskuvia – ja Jeesus pysyy taivaassa.

Kumpaakin päinvastaista näkemystä on helppo ymmärtää. Vaikeampi on tajuta Lutheria. Hän ei etsinyt kompromissia, vaan esitti aivan erilaisen tulkinnan. Leipä pysyy leipänä ja viini viininä eikä mitään muuttumisleikkiä tapahdu. Kuitenkin Jeesus on ihan oikeasti, kouraantuntuvasti paikalla leivässä ja viinissä: ”Tämä on minun ruumiini ja vereni.” Ehtoollisen jakajalla on todella Jeesus käsissään; siksi ehtoollisaineita tulee kohdella niiden arvon mukaisesti.

Juutalaista
taustaa

Kolmesta linjasta on paha valita. Parasta olisi tietää, miten Jeesus ja opetuslapset itse ymmärsivät ehtoollisen. He olivat juutalaisia ja viettämässä juutalaista pääsiäisateriaa, jolle Jeesus antoi uuden sisällön.

Vanhassa testamentissa pääsiäisaterian taustalla on Israelin kansan lähtö Egyptistä (2 Moos. 12). Kun viimeinen vitsaus, esikoisten kuolema, kulki yli maan, israelilaiskodit pelastuivat sivelemällä ovenpieliin karitsan verta. Tämä lammas syötiin samana yönä pääsiäisaterialla happamattoman leivän, katkerien yrttien ja viinin kera.

Jo Toinen Mooseksen kirja kertoo, miten tästä ateriasta tuli vuotuinen tapa, ja juutalainen pääsiäisohje Haggada selittää asiaa tarkemmin. Kun poika kysyy isältä, miksi näin tehdään, isän tulee vastata: Ei vain siksi, että me muistelemme mitä Herra teki kerran isillemme, kun hän vapautti heidät Egyptin orjuudesta. Juhlimme siksi että Herra on vapauttanut meidät Egyptistä.

Juutalaisella pääsiäisaterialla menneisyys muuttuu nykyisyydeksi. Taikatemppua ei tapahdu, mutta kyse ei myöskään ole vain muistelemisesta. Näin Jeesus ja opetuslapsetkin mielsivät pääsiäisateriansa – ja varmasti myös uuden liiton aterian.

Luther oivalsi ehtoollisen luonteen alkuperäiseen juutalaiseen tapaan, koska hän munkkina lähes eli Vanhan testamentin tekstien maailmassa. Uskonpuhdistuksen ydin olikin siinä, että kun muut tulkitsivat Uutta testamenttia oman aikansa näkökulmasta, Luther luki sitä

VT:sta käsin – juuri niin kuin varhainen kirkkokin.

Ehtoollinen
varhaiskirkossa

Ensimmäiset kristityt uskoivat, että Kristus tuli paikalle ehtoollisateriaa vietettäessä. Liturgiaan kuului arameankielinen huuto “Marana tha!” eli “Herramme, tule!” (1 Kor. 16:21). Näin Jeesusta pyydettiin saapumaan takaisin kunniassaan, mutta myös juuri vietettävälle ehtoolliselle.

Ehtoollisella Jeesus siis tulee ruumiillisesti tähän maailmaan vähän niin kuin ensimmäisenä jouluna. On hyvä muistaa, että asia ei riipu ehtoollisvieraan tai ehtoollisen toimittajan uskosta tai tunteista.

Kuka
saa tulla?

Paavali ohjeistaa ehtoollisenviettoa kirjeessään Korintin seurakunnalle (1 Kor. 11:11-34). Samalla hän kehottaa tutkimaan itseään. Kysymys ei ole virittymisestä oikeaan hengelliseen mielentilaan. Ongelma Korintissa oli karumpi: varsinaista ehtoollista ennen oli tapana syödä ja juoda yhdessä. Joillakin ei ollut syötävää, toisilla oli mukana omat eväät – ja etenkin juomat. Kun siirryttiin ehtoollisenviettoon (”ylentäkää sydämenne...”), kaikki eivät enää tajunneet missä mentiin.

Tästä apostoli varoittaa. Muutoin Herran pöytä on avoin kaikille syntisille, aivan kuin Jeesuksen maanpäällisenkin elämän aikana.

Kun olin rippikoulussa, pappi kysyi, miten usein ehtoollisella voi käydä. Isoveljeni vastasi hyvin: ”Vain kerran yhdessä jumalanpalveluksessa.”

Miten ehtoollista
vietetään?

Pöytätavat jumalanpalveluksessa ovat vaihdelleet historian aikana. Muotoseikkoja tärkeämpää on kuitenkin sisältö: usko siihen, että Jeesuksen voi kohdata oikeasti. Siksi siunattuja ehtoollisaineita käsitellään kunnioittaen. Ja siksi itsekin on hyvä olla paikan päällä ruumiillisesti eikä vain katsella televisiosta. Onhan ehtoollinen esimakua suuresta ehtoollisesta taivaassa, jossa myös on hyvä olla itse paikalla.

Teksti Lauri Thurén

Piirros Pekka Rahkonen

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.