Oletko Karitsan morsian?

Raamatussa puhutaan paljon rakkaudesta. Mutta teologisedät opettivat: on kahdenlaista rakkautta, eros ja agape. Ihmisen rakkaus on eroottista, sellaista joka haluaa jotain itselleen. Jumala puolestaan rakastaa pyyteettömästi ja viileästi, suorastaan platonisesti. Tällaista agape-rakkautta suositeltiin sitten ihmisellekin.

Jumala on
kiihkeä nuorimies

Raamatussa kaikki on toisin. Jumalaa ei esitetä hillittynä filosofina, vaan hänen rakkautensa on todellista ja intohimoista. Profeetat kuvaavat, miten Jumala on kuin mustasukkainen (käännettiin ennen häveliäästi sanalla kiivas) nuori sulhasmies, jolle ei todellakaan ole samantekevää, lähteekö hänen morsiamensa vieraan miehen matkaan. Hyvin harvoin Jumala on valkopartainen vanha setä.

Löydämme myös välähdyksiä siitä, miten kaikki voi olla hyvin. Kauneimpiin rakkausrunoihin kuuluu Laulujen laulu, joka kuvaa Herran ja hänen morsiamensa suhdetta, kun asiat ovat kunnossa. Kukapa väittäisi tuon sulhasen suhdetta morsiameensa platoniseksi!

Dramaattisimpia kertomuksia on profeetta Hoosean tarina: hän tekee sovinnon vieraiden matkaan lähteneen vaimonsa kanssa, ja kun ihmiset tulevat tätä ällistelemään, Hoosea julistaa: juuri näin tahtoo Jumala tehdä teidän kanssanne!

Kuka on Kristuksen
morsian?

Vanhassa testamentissa Israelin kansa tai Juudan heimo esitettiin usein Herran morsiamena. Uudessa testamentissa Karitsan morsian on vastaavasti Kristuksen seurakunta. Paavali halusi viedä seurakunnan niihin häihin kuin puhtaan morsiamen. Näistä häistä kertovat myös Jeesus ja Ilmestyskirja.

Takavuosina puhuttiin "epäraamatullisesta morsiusmystiikasta". Tällä haluttiin torjua ajatus yksittäisestä kristitystä Herran morsiamena. Mutta tällä torjunnalla saisi suuri osa Raamatusta kyytiä. Siellä kun useimmat kuvat ihmisen suhteesta Jumalaan ovat yhteisöllisiä. Antiikissa ihminen miellettiin harvoin yksilöksi: oltiin osa huonetta, sukua, perhekuntaa, kansaa tai seurakuntaa.

Sittenkin ajattelemme, että kun Kristus kuoli koko maailman puolesta, hän kuoli myös yksittäisten ihmisten puolesta. Myös kuva Kristuksen morsiamesta soveltuu yksilöön siinä missä seurakuntaankin. Ei asia sen mystisempi ole.

Kuka pelkää
morsianta?

On outoa, että yksi Raamatun käytetyimmistä kielikuvista suhteessamme Jumalaan on onnistuttu niin tehokkaasti hävittämään tai muuttamaan hämäräksi mystiikaksi. Osittain taustalla on juuri Platon ja muut antiikin filosofit, joiden ajattelu on sameuttanut uskoamme muutaman viime vuosituhannen ajan.

Mutta filosofeista viis. Joku ehkä ajattelee, että kun nykyaika on muutenkin täynnä seksiä, pitäisi Raamatun tällä kohdin vaieta. Mutta vielä hurjempaa oli meno Kanaanin kukkuloilla ja Korintin kujilla. Juuri siksi tämä kuva haluttiin ottaa käyttöön Raamatussa. Ajatus meistä Jumalan tai Kristuksen morsiamena, taivaallisista häistä ja Yljän sylistä on Raamatun kauneimpia, vaikuttavimpia ja yleisimpiä. Epäraamatullista on se, jos tätä kuvaa ei oteta jälleen käyttöön.

Jumalakuvasta
on kysymys

Kun kuva kiihkeästä sulhasesta vaihtuu likinäköiseen setään, Herra muuttuu etäiseksi – mitäpä se maailmankaikkeuden luojaa liikuttaa, mitä yksi tavallinen ihminen tekee. Alkuperäinen kuva sulhasesta puhuu toista kieltä: hän on enemmän kuin kiinnostunut morsiamensa jokaisesta ajatuksesta, sanasta ja teosta. Hän välittää tosissaan rakkaimmastaan, hän haluaa pitää huolta. Tuleeko tällainen Jumala liian lähelle?

Olisiko raamatullisen erotiikan pelolla lopulta tämäkin syy: miehen ja naisen suhde on tasavertainen ja aikuinen. On helpompi heittäytyä Jumalan edessä vastuuttomaksi lampaaksi tai pikkulapseksi. Näitäkin vertauksia Raamatusta kyllä löytyy. Mutta kuvaa morsiamesta ja sulhasesta käytetään Raamatussa aivan tietystä syystä: silloin kristitty on vastuullinen suhteessa Herraansa. Onkohan tämä tuntunut liian pelottavalta?

Oikea morsian haluaa viettää aikaa sulhasensa kanssa ilman että kukaan pakottaa. Hän on myös itse vastuussa elämästään, hän tahtoo tehdä sulhasensa onnelliseksi. Tämä aikuinen kristityn malli olisi ehkä helpompi ymmärtää, jos Raamatun ja vanhojen hengellisten laulujen kuva “yljästä” ja morsiamesta otettaisiin uudelleen käyttöön.

Teksti: Lauri Thurén

Piirros: Pekka Rahkonen 

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani