Onpa pastorilla vahva usko!

 

Papin autosta loppui bensa. Lähellä oli bensa-asema. Autosta ei löytynyt kuin potta, joten pappi päätti käyttää sitä. Autolle palattuaan hän huomasi kaksi seurakuntalaista, jotka olivat tunnistaneet pastorin auton. Tyynesti pappi tankkasi potasta autoon. Toinen seurakuntalaisista sanoi: ”Hyvä pastori, tiedämme kyllä että Jeesus muutti veden viiniksi, mutta emme tienneet että teillä on noin vahva usko.”

 

Mitä usko on? Raamatussa on kolme kaunista sanaa: kosketus, katse ja kyyneleet. Uskonelämään liittyvät ne kaikki.

 

Kosketus
kertoo paljon

 

On olemassa hyvää kosketusta ja tuhoavaa kosketusta. Esimerkiksi lastenkasvatuksessa on tärkeää pitää kiinni oikeasta kosketuksesta. Tiedämme väärän kosketuksen tuhoavuuden.

 

Kosketus kertoo paljon. Kouluajoilta muistan kaverin, joka aina tavatessamme löi minua nyrkillä vatsaan. Opin väistämään häntä. Myöhemmin luokkakokouksessa, kun sama kaveri tuli tervehtimään, olin automaattisesti valmis väistämään. Muistin kosketuksen.

 

Jeesuksen aikana oli yksi ehdoton käsky: saastaiseen ei saanut koskea. Kerrotaan, että kohdatessaan spitaalisen miehen ”Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä” (Mk. 1:40-41). Koskettaminen oli Jeesukselle tärkeää.

 

Pietarin anopista kerrotaan, että ”Jeesus kosketti hänen kättään ja kuume lähti” (Matt.8:15). Sairaista sanotaan, että ”nämä pyysivät että saisivat edes koskettaa hänen viittansa tupsua”.

 

Jeesuksen kosketus synnytti yhteyden ja uskon. Hengelliset laulut puhuvat tästä. ”Jeesus meitä kosketa nyt/ota luoksesi erehtynyt” tai ”Hiljaa kosketa meitä, rakas Vapahtaja”.  Kun ihmisellä on vaikeaa, sanat ”kuka tuskaani hiljaa koskettaa”, voivat olla hänelle tärkeät.

 

Joskus sanat voivat mennä sekaisin, niin kuin naimattomalla piialla, joka kauhuissaan huusi seuroissa: ”Herranen aika, onko täällä tällainenkin virsi: Kosi minua renki”. Kyseessä oli Kosketa minua Henki.

 

Raamatussa puhutaan ihmisistä, ”joiden sydäntä Jumala oli koskettanut” (1 Sam.10:26). Mitä kosketus sitten merkitsee? Jumala jaksaa pitää sinusta kiinni.

 

Kerran eräs pieni lapsi huusi äitinsä sylissä: ”Mä en jaksa enää!” Äiti vastasi: ”Niin, mutta minä jaksan.” Raamatussa vakuutetaan: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattelevat iankaikkiset käsivarret.”

 

Jumala tarttuu sinuun kiinni kuin Kristus hukkuvaan Pietariin (Matt. 14:30-31), kun hän ”ojensi heti kätensä ja tarttui häneen”. Usko on Jumalan kosketusta, siksi saamme pyytää laulun sanoin: ”Sanan anna koskettaa.”

 

Puhuva
katse

 

Kaikilla ihmisillä on muutamia perusilmeitä, joita ei voi salata. Tällaisia ovat viha, ilo, inho, häpeä ja rakastuminen.

 

Kasvoissa on tuhansia mahdollisuuksia Hymyillessään ihminen käyttää kasvolihaksiaan vähemmän kuin surullisenä. Myös syyllisyys näkyy kasvoilla. Hämeenkylä-messussa on sanat: ”Silmiin katsoa en voi/ pääni painuu hiljaa.”

 

Raamatussa puhutaan uskosta kasvojen ja katseen suhteena. Painittuaan enkelin kanssa Jaakob oli valmis sanomaan: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin” (1 Moos. 32). Kun Job oli pettynyt Jumalaan, hän sanoi: ”Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois?”

 

Jumalan eteen tuleminen on katsomista. Kertomuksessa, jossa Jeesus ja rikas mies kohtaavat (Mark. 10:20), sanotaan: ”Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä…”

 

Päiväkodissa vieraili pappi, joka oli pukeutunut valkoiseen albaan. Eturivissä viisivuotiaat pojat katsoivat pitkään, kunnes toinen sanoi: ”Kato Jeesus!” Siihen toinen sanoi ”Ei se ole Jeesus. Se on Jumala.”

 

Katsoessaan ihminen menee joskus yhtä sekaisin, kuin karjalaismummo, joka ei tiennyt ketä pitää rukoilla – Isää, Poikaa vai Pyhää Henkeä. Siihen toinen mummo neuvoi: ”Älä sie hättäile. Tee niinkui mie. Mie rukkoilen heit kaikkii kerralla. Hyö saa keskenää päättää kuka heist kulloinki päivystää.”

 

Käännä katseesi Jeesukseen. Missä näet Kristuksen kaikista lähimpänä? Ehtoollisen leivässä ja viinissä. Siinä Kristus on todellisesti läsnä, sillä ”minä saan nähdä sinun kasvosi” (Ps.17:15).

 

Jumalan katseen alla oleminen on sitä, että Jumala rankaisee meitä antamalla meille anteeksi. Hän kääntää kasvonsa meidän puoleemme. Se on mahdollista, koska kerran ristillä Jumala käänsi kasvonsa Jeesuksesta pois. Siksi Jumala katsoo puoleemme. Se synnyttää uskoa.

 

Kyyneleet
yhdistävät

 

Kyvyttömyys itkeä on suuri menetys. Kyyneleet yhdistävät meitä.

 

Jumala-suhteeseen kuuluvat kyyneleet. Hiskian sairauden yhteydessä Jesaja lohdutti: ”Jumala on kuullut rukouksesi ja nähnyt kyyneleesi.” Paavali palveli Herraa ”kyyneleet silmissä kaikissa koettelemuksissa”. Kun ihminen epäilee omaa uskoansa, hän janoaa Jumalaa ja voi sanoa: ”Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin” (Ps.42:4).

 

Nuori tyttö sairastui vakavasti ja makasi lopulta sairaalassa tiedottomassa tilassa. Poikaystävä kävi päivittäin katsomassa häntä. Ainoa näkyvä yhteys heidän välillään oli se, että toisinaan kyyneleet tulivat tytön silmiin. Ja pojan. Kyyneleet yhdistivät heitä, kunnes tyttö kutsuttiin tästä ajasta pois.

 

Saamme sanoa: ”Älä ole kuuro minun itkulleni” (Ps. 39:13). Tuskiensa keskellä Job sanoi: ”Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo.” Wilhelmi Malmivaaran virressä (Vk. 631:2) sanotaan; ”Sinua kaipaa sydämeni/ sun puolees huutaa mun henkeni. /On yksin tästä/ sen ikävästä/ kyyneleeni.”

 

Lopulta ratkaisevaa kosketuksessa, katseessa ja kyyneleissä on kohde. Mihin katsomme? Jeesus sanoi omilleen: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä. Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani, minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua. Nähkää itse…” (Lk.24:38-39).

 

Kun näet Jeesuksen haavat ja uskot, sinulla on oikea usko. Kun Jumala koskettaa meitä sanallaan, saamme katsoa Kristuksen haavoitettuja käsiä ja jalkoja, joskus kyynelien kautta. Silloin on kyse vahvasta uskosta.

Teuvo V. Riikonen

 

Kirjailija ja pastori, joka toimii Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina