Pelkkää retoriikkaa?

Vanhan testamentin alkuteksti kertoo, miten koko kansa seurasi Salomoa riemuiten niin, että maa halkesi, 1. Kun. 1:40. Kääntäjät ovat sensuroineet lausetta turhaan. Kyllä jokainen tajuaa, ettei ihan koko väestö voinut seurata kuningasta ja ettei maa oikeasti halkea pelkästä ilosta.

Paavali lupasi olla Korintissa tietämättä mistään muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta, 1. Kor. 2:2. Korinttilaisten vuoksi hän kiitti Jumalaa ilman taukoa, 1. Kor. 1:4. Tessalonikalaisten usko tunnettiin kaikkialla niin, ettei Paavalin tarvinnut enää puhua mitään, 1. Tess. 1:8. Jeesus ja Paavali suosittelivat lääkkeeksi hengellisiin ongelmiin monenlaista amputaatiota, Matt. 5:30, Gal. 5:12.

Tuskin löytyy niin tiukkaa uskovaista, että ottaisi tällaiset lauseet kirjaimellisesti. Ymmärrämme ilman selittelyjäkin, että ne ovat yliampuvia. Niillä halutaan sanoa jotakin muuta, korostaa ja elävöittää puhetta.


ENSIMMÄISET KUULIJAT YMMÄRSIVÄT

Antiikin ihmiset käyttivät ja ymmärsivät retoriikkaa paljon enemmän kuin me suomalaiset. Siksi Raamatussa voi olla yhtä ja toista, joka viestii oikeasti muuta kuin miltä teksti äkkiseltään näyttää. Me voimme tajuta väärin sellaista, mikä oli päivänselvää Raamatun alkuperäisille kuulijoille, sillä emme tunne tuon ajan puhetaitoa yhtä hyvin kuin he.

Eräs tieteellisen raamatuntutkimuksen menetelmiä on opiskella niitä keinoja, joilla tuon ajan puhujat ja kirjoittajat pyrkivät vaikuttamaan yleisöönsä. Näin yritämme tunnistaa puhetaidon vaikutusta vaikkapa Paavalin kirjeisiin. Kysellään, mitä apostoli halusi sanoa alkuperäisille lukijoilleen ja miten ensimmäiset kuulijat ymmärsivät hänen viestinsä. Kun Toinen Pietarin kirje varottaa, että kouluttamattomat – eivät vain tietämättömät – ihmiset tulkitsevat Paavalia omaksi turmiokseen, kirjoittaja saattaa viitata juuri puutteelliseen retoriikan tajuun, 2. Piet. 3:16.


MILLAINEN ON HYVÄ PUHE?

Antiikin kirjeet olivat yleensä nykyajan tekstiviestin mittaisia. Uuden testamentin kirjeet ovat pitempiä, kuin saarnoja eli puheita. Siksi niistä tunnistaa helposti samoja piirteitä kuin hyvästä puheesta.

Tärkeintä on, että puhujalla on asiaa ja hän tietää kenelle hän puhuu (inventio). Puhujan tulee vaikuttaa luotettavalta (ethos). Järkiperusteita (logos) on hyvä käyttää, mutta vasta vahvat tunteet (pathos) saavat ihmiset oikeasti liikkeelle. Hyvä esitystapakaan ei haittaa (pronuntiatio).

Alussa on tärkeintä saada hyvä yhteys yleisöön. Paavalikin aloittaa kirjeensä yleensä kovin myönteisesti (exordium), vaikka myöhemmin ilmenee paljon moitittavaa. Sitten on aika nostaa kissa pöydälle (propositio) ja perustella sanottavansa (argumentatio). Lopussa vielä väännetään rautakangesta, miten jatkossa tulisi toimia (peroratio).

Puhetaito ei ole kovinkaan tiukasti aikaansa sidottua. Samat perusasiat vaikuttavat ihmisiin nykyäänkin. On hauska tietää, että vaikkapa mainostoimistot tai elokuvien käsikirjoittajat opiskelevat samaa Aristotelesta. Jos myös papit lukisivat retoriikkaa, saarnat innostaisivat uudella tavalla!


ELÄVILLE IHMISILLE

Retoriikassa on tärkeintä, että puhujalla on asiaa ja että hän ottaa yleisönsä huomioon. Raamattukin kirjoitettiin oikeille ihmisille käytännön tilanteisiin; ei siellä ole montaa teoreettista tutkielmaa uskonopin hienouksista. Esimerkiksi galatalaiset Paavali halusi keinolla millä hyvänsä saada tajuamaan missä mennään. Siksi on haasteellista rakentaa ajatonta teologiaa Galatalaiskirjeen pohjalle. Vaikkei se mahdotonta ole.


MENEEKÖ RAAMATUN ARVOVALTA?

Retoriikasta on ymmällään moni kokenut uskova, mutta myös paatunut yliopistotutkija. Mitä Raamatusta voi ottaa todesta, jos kaikki on pelkkää retoriikkaa? Tällöin on hyvä muistaa kaksi asiaa.

Hankalia asioita tekstissä ei voi sivuuttaa leimaamalla niitä retoriikaksi. Puheopilla on selvät pelisääntönsä, ja ne tulee aina tunnistaa. Tavoite on nimenomaan selvittää, mitä teksti oikeasti tarkoittaa. Eikä kyse pohjimmiltaan ole uutuudesta. Kristikunnan suuret opettajat kirkkoisä Krysostomoksesta Martti Lutheriin sovelsivat Raamattua lukiessaan retorista näkökulmaa taitavasti.

Heidän laillaan on tärkeä muistaa, että Raamattu ei vain tarjoa tietoa. Se haluaa vaikuttaa ja muuttaa lukijansa elämää. Siksi ripaus retoriikan tajua on aina paikallaan. Se vie pohjan monelta keinotekoiselta selitykseltä, mutta juuri näin kirjoitusten alkuperäisen sanoman voi ottaa entistä paremmin todesta.

TEKSTI: LAURI THURÉN
KUVITUS: PEKKA RAHKONEN

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.