Psalmit – Jeesuksen laulukirja

Psalmit olivat Jeesuksen ja hänen ystäviensä laulukirja. Niitä he lauloivat kun tultiin yhteen. Moni on myöhemminkin löytänyt elämäänsä lohdutusta, innostusta ja ymmärrystä psalmien säkeistä.

Näissä runoissa jokainen kohtaa helposti oman elämäntilanteensa: uskoa ja epäuskoa, iloa ja rakkautta, surua ja yksinäisyyttä. Niiden avoin ja inhimillinen kieli tuntuu puhuvan suoraan meistä.

Mukana on myös pelottavia, kauhistavia sävyjä. Kun rukoillaan kostoa vastustajille ja korostetaan omaa pyhyyttä, kun sotajoukot jylisevät ja ruumiita viruu kaikkialla, kun Jerusalemin temppeliä ylistetään, mitä sellaisella on sanottavaa nykyajan ihmiselle?

Psalmit syntyvät 

Alkujaan psalmit olivat rukouskirja ja Jerusalemin temppelin hymnikokoelma. Vanhimmat niistä syntyivät kauan ennen kirjoitustaidon keksimistä. Jotkut ovat lainaa muiden Lähi-Idän kansojen, kuten egyptiläisten, kanaanilaisten tai nykyisen Irakin alueen kansojen perinteestä. Israelilaiset muokkasivat noita lauluja vastaamaan omaa uskoaan.

Moneen psalmiin liittyy kuningas Daavidin (noin 1 000 eKr) nimi. Hänen hovissaan niitä kirjoitettiin ja itsekin hänen kerrotaan olleen runoilija ja muusikko.

Kuten meidän virsikirjaamme, psalmienkin kokoelmaa muokattiin ja laajennettiin moneen kertaan. Nykyisen muotonsa se on saanut muutama sata vuotta ennen Kristusta. Kokoelman nimi on juuri tuolta ajalta, jolloin psalmit toimivat kreikkaa puhuvan juutalaisen seurakunnan virsikirjana.

Moneen lähtöön 

Psalmien kirjassa on 150 laulua, apokryfeistä tunnemme yhden lisää. Psalmit jakaantuvat viiteen osaan, mutta eivät sisältönsä perusteella. Sama runo saattaa toistuakin, kuten 14 ja 53. Numero 117 on vai parin jakeen mittainen, numero 119 käsittää 176 jaetta. Alkukieli paljastaa tuon psalmin juonen: jakeista kahdeksan ensimmäistä alkaa a:lla, kahdeksan seuraavaa b:llä...

Luther jakoi psalmit profeetallisiin, opetus-, lohdutus-, rukous- ja kiitospsalmeihin. Myöhemmät tutkijat puhuvat esimerkiksi hymneistä, kansan ja yksilön valituslauluista, kansan ja yksilön kiitoslauluista, pyhiinvaelluslauluista ja viisausrunoista.

Psalmien lokeroiminen ei kuitenkaan ole helppoa, niin yksilöllisiä ne ovat.

Tutkijat ovat yrittäneet tunnistaa eri psalmien alkuperäistä käyttötilannetta. Esimerkiksi Ps. 2 olisi liittynyt kuninkaan vuotuiseen valtaistuimelle nousun juhlaa. Todisteita tällaisesta juhlasta ei kuitenkaan ole löytynyt, vaikka naapurikansat sellaista viettivätkin.

Lapset kallioon? 

Kun psalmit joskus tuntuvat vierailta, on hyvä muistaa, että elämme kovin erilaisessa maailmassa kuin se, jossa niitä on alkujaan laulettu: hepreankielisessä temppelijuhlassa ja Babylonian pakkosiirtolaisuudessa.

Niitä on tutkittu rabbien kammioissa papyrusrullista ja laulettu pääsiäisaterialla tuhansien vuosien ajan. Niin tekivät Jeesus ja opetuslapsetkin. Ensimmäisten kristittyjen tapaa käyttää psalmeja voi etsiä Uudesta testamentista, kun löytää alaviitteitä niihin. Mutta silti moni asia voi tuntua vieraalta.

Vielä oudommalta tuntuu, kun katsoo psalmien Jumalaa, joka saattaa olla perin erilainen kuin meidän ajatuksemme hänestä. Silloin on hyvä pysähtyä miettimään. Jumala on sama, emmekä voi ajatella että psalmien kuva hänestä olisi jotenkin vanhentunut. Vaikeimpia lauluja ovat varmasti ne, joissa rukoillaan tuhoa vihollisille joskus hyvinkin väkivaltaisin sanakääntein, tai korostetaan omaa synnittömyyttä ja hyvyyttä.

Messiaspsalmit 

Psalmeja lukiessa meillä on eräs etu verrattuna alkuperäisiin veisaajiin. Vaikeimmatkin laulut saavat uutta merkitystä, kun voimme ymmärtää ne Jeesuksen rukouksina. Juuri hän oli synnitön ja juuri hän todella murskasi perkeleen vallan.

Joidenkin tutkijoiden mukaan lähes kaikki psalmit liittyvät omalla tavallaan Israelin kuninkaaseen, messiaaseen eli Kristukseen.

Psalmeja oppii parhaiten näkemään Kristuksen rukouksina, kun lukee messiaspsalmeja kuten 2, 22, 72 ja 110. Niitä on alkujaan laulettu Israelin kuninkaalle.

Näissä psalmeissa mittasuhteet kasvavat kuitenkin niin huikeiksi, että jo varhaiset juutalaiset ymmärsivät, että niiden – ja monien muiden psalmien – täytyy oikeastaan tarkoittaa tulevaa suurta messiasta.

Myös Jeesukselle itselleen messiaspsalmit olivat keskeisiä. Pääsiäisen jälkeen ensimmäiset kristityt löysivät niistä pohjan uskolleen. Nuo psalmit olisi itse kunkin hyvä lukea läpi miettien, miten koko kristinusko on oikeastaan syntynyt niiden pohjalle.

Teksti Lauri Thurén

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani. 

Piirros Pekka Rahkonen